Ruotsin ja Norjan puolustusvoimien komentajat visioivat yhteistyötä, joka voisi pisimmillään viedä länsinaapurit sotilaalliseen avoliittoon. Suomelle asia ei ole suinkaan yhdentekevä. Eri asia on, miten se vaikuttaa ajatteluun Suomessa -- jos mitenkään.
Suomen ja Ruotsin suhtautumisessa sotilasliitto Natoon on kiinnostavia eroavuuksia. Jäsenyysmahdollisuus on kirjattu jo vuosia Suomen hallitusten ohjelmiin kun taas Ruotsissa niin sanottua Nato-optiota ei ole virallisesti edes olemassa. Suomessa keskustellaan Nato-jäsenyydestä Ruotsia avoimemmin ja ennakkoluulottomammin.
Erot johtuvat siitä, että turvallisuuspoliittisella eristäytymisellä on vuosisatoja rauhan tilassa eläneessä Ruotsissa pitkä perinne. Nato on Ruotsissa vielä suurempi mörkö kuin Suomessa. Tämä ei ole estänyt sitä, että Ruotsilla oli jo kylmän sodan aikana kulissien takana likeiset suhteet julkisesti monesti arvostelemaansa Yhdysvaltoihin.
Fredrik Reinfeldtin johtama porvarihallitus on lisännyt tempoa Ruotsin luoviessa lähemmäksi Natoa. Ruotsi päättänee lähiaikoina mennä mukaan Naton nopean toiminnan joukkoihin, ja se lähestyy Natoa myös epäsuorasti, Norjan kautta.
Ruotsin ja Norjan puolustusvoimien komentajat julkistivat viime perjantaina Dagens Nyheterissä yhteisen kirjoituksen, joka on jäänyt Suomessa Tiitisen listan tuoksinassa turhan vähälle huomiolle. Komentajat ehdottivat hallituksilleen, että Natoon kuulumaton Ruotsi ja Natoon kuuluva Norja rakentaisivat uuden sotilaallisen yhteistyöakselin.
Ruotsi ja Norja ovat jo pidempään tehneet sotilasyhteistyötä, mutta komentajien Håkan Syrénin ja Sverre Diesenin johdolla vuodessa 20 vuoden perspektiivillä tehty selvitys veisi toteutuessaan Ruotsin ja Norjan eräänlaiseen turvallisuuspoliittiseen avoliittoon. Ruotsissa sekä porvarihallitus että demarioppositio suhtautuvat myönteisesti tiiviimpään Norja-yhteistyöhön.
Komentajat visioivat, että Ruotsi ja Norja yhtenäistäisivät materiaalihankintansa ja sovittaisivat yhteen huollon, koulutuksen, harjoitukset ja doktriinit. Osapuolille jäisi täysi kansallinen päätösvalta joukkojensa käytöstä. He perustelevat ehdotuksiaan muun muassa sillä, että koska Pohjois-Euroopan merkitys kasvaa, on tärkeää pitää huolta maiden yhteisestä vaikutusvallasta. Tämä viittaa kiihtyvään kilpailuun pohjoisten merialueiden öljy- ja maakaasuvaroista.
Yhtälön kiinnostavin osa on tietysti se, miten Natoon kuuluva ja kuulumaton valtio voisivat mennä näin pitkälle. Komentajat itse kirjoittivat, että ehdotus "kääntää vanhat suvereenisuusrefleksit osittain päälaelleen". Käännöstä totta kai helpottaa se, että Norja ja Ruotsi ovat turvallisuuspoliittisesti kutakuinkin samassa asemassa. Tästä syystä osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on noussut molempien maiden puolustusvoimien ykköstehtäväksi ohi perinteisen maanpuolustuksen. Molemmat maat arvioivat, ettei niihin kohdistu sotilaallista uhkaa kymmeneen seuraavaan vuoteen.
Ruotsi-yhteistyö on Norjalle ovi EU:n turvallisuusyhteistyöhön ja Norja-yhteistyö Ruotsille Naton maailmaan.
Mitä tämä kaikki merkitsee Suomelle? Sille ei voi olla aivan merkityksetöntä, että kaksi naapurimaata kaavailee jotakin sellaista, mikä loppuun asti vietynä merkitsisi pikkuista vaille yhteistä puolustusta. Baltian maiden Nato-jäsenyyden ja Venäjän Itämerta kohti kasvaneen mielenkiinnon ohella Ruotsin ja Norjan sotilasyhteistyö olisi uusi iso muutos Suomen turvallisuuspoliittisessa ympäristössä.
Komentajat Syrén ja Diesen korostivat yhteisesiintymisessään, ettei Norjan ja Ruotsin vahvistuva yhteistyö "sulje pois yhteistyön jatkuvaa kehitystä muiden naapurimaiden kanssa". Esimerkiksi materiaalihankinta-, koulutus- ja harjoitusyhteistyö länsinaapurien kanssa olisi luontevaa Suomelle, mutta vaikkapa doktriinitasolla alkaisi jo tökkiä niin kauan kuin Suomi pitää kiinni alueellisesta puolustuksesta, yleisestä asevelvollisuudesta ja siitä, että oman alueen puolustus on puolustusvoimien ykköstehtävä. Myös kovin pitkälle menevä yhteistyö Norjan kanssa olisi vaikeaa -- niin kauan kuin Suomi pysyy Naton ulkopuolella.
Suomen kannalta hätkähdyttävintä komentajien kaavailuissa taitaa olla se, että he ovat tehneet pitkälle meneviä ja hyvin käytännön läheisiä suunnitelmia lyhyessä ajassa, kummankin maan poliittisen johdon ilmeisellä siunauksella. Vaikka maailma muuttuu nopeasti, Suomessa tällainen turvallisuuspoliittinen pikamarssi on tuskin mahdollista. Ruotsista onkin jo kuulunut toiveita, että Suomi olisi aktiivisempi.
Eräs ruotsalaiskommentaattori povasi jo Skandinaviaan suomalaisen kenttäarmeijan, Ruotsin ilmavoimien ja Norjan laivaston yhdistelmää. Hän taisi unohtaa, että Suomesta löytyisi myös melkoinen armada Hornetteja.
***
Me, myself ja I eli minä, minä ja minä. Tällä nimellä kulkee Subtv:llä nähtävä, Paavo Väyrysen isännöimä viihdeohjelma. Tehtävä on haasteellinen: Väyrysellä on ollut tietty, ei kovinkaan myönteinen imago. Syksy näyttää, onko a) Väyrynen muuttunut, b) yleinen Väyrys-mielipide muuttunut, c) ovatko molemmat muuttuneet.