liisa.laine@kaleva.fi
Vähemmälle huomiolle Oulun luottamuspaikkajaossa on jäänyt eräs mielenkiintoinen valinta. Uuden rakennuslautakunnan puheenjohtajana on aivan uusi valtuustokasvo, diplomi-insinööri Lauri Louhivirta kokoomuksesta. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Louhivirta on liikuntavammainen ja ennen valtuustovaikuttamistakin toiminut aktiivisesti esteettömän ympäristön puolesta.
Toiveissa siis on, että turhat kynnykset Oulusta häipyvät, eikä niitä ainakaan uusiin rakennuksiin enää ilmaannu. Louhivirralla on toki muitakin ominaisuuksia kuin liikuntavammaisuus: miehen nettisivulla julkaistu ansioluettelo on pitkä kuin nälkävuosi - lempinimi Puuha-Late ei tule tyhjästä. Silti juuri omakohtainen kokemus pätevöittää hänet tähän tehtävään erityisen hyvin.
Kokoomukselta valinta on rohkea veto, koska Louhivirta on uusi nimi paitsi valtuustossa myös puolueessa. Jäsenkirja on perua vasta viime heinäkuulta. Kaiken lisäksi hän pääsi Oulun kaupunginvaltuustoon uhraamatta vaalikampanjaan euroakaan. Hyvänä apuna oli facebook, mutta mies on toki tunnettu muissakin yhteyksissä: vammaisurheilijana ja aktiivisesta toiminnasta esteettömien asuntojen suunnittelussa.
Louhivirran oma asunto oli yksi Oulun taannoisten asuntomessujen kohteista. Oulun kaupunki tarjosi tonttia ja pyysi rakentamaan sille puolitoista- tai kaksikerroksisen esteettömän talon yhdeksi esittelykohteeksi. Kaikki meni hyvin jälkimaininkeja lukuunottamatta: oikeusasteita myöten oltiin sitä mieltä, että liikuntavammaisen on syytä pysytellä maan tasolla yhdessä kerroksessa, eikä hissiavustusta herunut.
Louhivirta on myös Toppilansaaren asukasyhdistyksen hallituksen jäsen ja siinä ominaisuudessa ollut lehtien palstoilla muun muassa taistelemassa pyöräteillä autoilua vastaan aseinaan kukkapurkit ja lumiukot.
Valtuuston kokoukset pidetään Oulussa tilapäisesti pääkirjaston Pakkalan salissa. Sielläkin sitä työsarkaa olisi: rakennuslautakunnan puheenjohtaja saa jysäytellä omalle paikalleen eturiviin porras portaalta... montako niitä on, kymmenen, yksitoista. Pyörätuoli sentään portaalle mahtuu, mutta sen verran makea rysäys niistä aina seuraa, että sivustakatsojakin ymmärtää, kuinka käteviä luiskat olisivat.
Kaikenlaista muutakin "fiksaamista" Oulun kaupungissa riittää, edes ne luiskat - jos niitä on - eivät läheskään aina ole sellaisia kuin pitäisi.
Uusi rakennuslautakunta on keskustellut esteettömyydestä jokaisessa kokouksessaan ja kaikkiin käsiteltyihin piirustuksiin on tullut muutoksia. Perustuslakiakin on luettu. Uusi Oulun tapa on vaatia jokaisesta kohteesta esteettömyysselvitys.
Esimerkiksi Raatin uudisrakennuksessa havaittiin lasten altaan jääneen esteelliseksi, vaikka rakennuksesta muutoin on tulossa liikuntavammaisenkin kannalta erinomainen. Lastenaltaan ongelma korjaantui tuhannen euron nostimella. Ei suurikaan satsaus yli 21 miljoonan euron hankkeessa.
Välttämättä esteettömyys ei edes lisää rakennuskustannuksia. Se on vain järkevää varautumista tulevaan. Tavallisetkin asunnot voidaan mitoittaa väljiksi. Hissille kannattaa varata ainakin tila, jos kerroksia on useampia. Silloin sen saa myöhemmin helposti ja monta kertaa halvemmalla kuin jos tarve tulee yllättäen.
Louhivirran oma kokemus kunnallispolitiikan alkumetreiltä on rohkaiseva: moni asia on mennyt parissa kuukaudessa enemmän eteenpäin kuin parissakymmenessä vuodessa "jankuttaen, kiristäen, uhkaillen, käräjöiden ynnä muita perinteisiä kansalaisvaikuttamisen keinoja käyttäen...." pöydän toisella puolen.