MTK:n ja metsäteollisuuden yhteinen näyttävä ilmoitus-kampanja osoittaa, että huoli puun saatavuudesta on täyttä totta. Suomen puukaupan nihkeys lisää vaikeuksia, jos ja kun tuonti Venäjältä hiipuu.
Puun tuonnin tyrehtyminen Venäjältä nousevien tullimaksujen takia on päivä päivältä lähempänä, sillä neuvottelut asiasta eivät ainakaan toistaiseksi ole johtaneet tuloksiin. Viikonvaihteen lehdissä ollut MTK:n ja metsäteollisuuden ilmoituskampanja kertoo siitä, millainen hätä teollisuudella alkaa olla. Puuta pitäisi saada kotimaasta lisää, mutta se seisoo metsissä.
Kyse ei ole siitä, etteikö puuta olisi Suomesta saatavilla. Kyllä sitä on, ja talvella Esko Ahon vetämä työryhmä teki hyviä ehdotuksia siitä, kuinka kotimaisen puuhuollon tulevaisuutta voitaisiin turvata. Työryhmä ehdotti muun muassa verotuskeinoja ja kuljetusreittien kohentamista.
Mutta mistään noista keinoista ei ole apua, ellei ensin tehdä puukauppoja. Tilastot kertovat, että tämän vuoden myyntimäärät ovat olleet selvästi viimevuotisia vähäisempiä. Suomen metsäteollisuus on lisännyt ostojaan muista maista ja tehtaiden ja ratapihojen varastointialueita on täytetty, mutta kestävä ratkaisu syntyy vain kotimaisen puun varassa.
Maanantain Maaseudun Tulevaisuus -lehti kertoi UPM:n karusta näkemyksestä: jos kotimainen puukauppa ei lisäänny pysyvästi, joudutaan Suomessa sulkemaan viisi Kemijärven kokoista tehdasta.
Yksi pulma on siinä, että teollisuuden halu ostaa ei ole muuttunut metsänomistajien odottamaksi haluksi maksaa korkeampaa hintaa. Teollisuuden kannattavuus on huono, eikä haluja hintojen nostoihin ole. Hinnat ovat olleet epävakaita, ja puukaupan nihkeyteen löytyy syitä sekä ostajista että myyjistä.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila aikoo tällä viikolla puhua puuhuollon turvaamisesta metsäkeskusten johtajien, metsänhoitoyhdistysten ja
MTK:n metsävaltuuskunnan edustajien kanssa. Perjantaina Anttila haastoi osapuolet tekemään metsäkauppoja ja ilmoitti, että puuhuollon turvaaminen on tahdon asia.
Metsänomistajille ladataan nyt joka suunnasta isänmaallista painetta myyntipäätöksiin. Anttilakin syyllisti "keinotekoisen puupulan" voivan johtaa 5-7 jalostusyksikön sulkemiseen. Mutta Suomessa on 920 000 yksityistä metsäomistajaa, ja jokainen heistä tekee itse omat päätöksensä. Harva metsänomistaja etenkään kaupungissa taitaa ajatella, että jonkin tehtaan kohtalo on juuri hänen hehtaareistaan ja päätöksistään kiinni.
Jos ei metsänomistajalla ole erityistä tarvetta myydä eikä hintakaan houkuttele, päätös todellakin muuttuu Anttilan sanoin tahdon asiaksi. Juuri siksi MTK ja metsäteollisuus ovat aloittaneet poikkeuksellisen kampanjansa, joka ainakin välittää metsänomistajille oikeaa tietoa.
Ahon työryhmän ehdotus ensiharvennuspuun verovapaudeksi on jumittunut valtiovarainministeriön ja EU-komission pallotteluksi, ja senkin vaikutus on tähän asti ollut käänteinen: myyjät eivät halua myydä, ennen kuin asiaan tulee jokin ratkaisu. Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen puolestaan on ehdottanut paluuta pinta-alaveroon, joka 15 vuotta sitten korvattiin myyntiverotuksella.
Hallitus siis valmistelee veroporkkanaa metsänmyyntiin, ja jossain pohditaan verokeppejäkin. Tavoite on sama, mutta viestit ovat ristiriitaisia. Asetelma on omituinen: kotimaista puuta tarvitaan ja sitä olisi talousmetsissä riittävästi mutta kauppa ei silti käy kunnolla. Jos asiaa pohditaan liian pitkään, vaara metsäteollisuuden työpaikkojen kohtalosta muuttuu teoriasta käytännöksi.