Torstai-iltana Oulun kaupunginarkkitehdin virkaan valittu tekniikan tohtori, arkkitehti Jari Heikkilä ei ryhdy linjaamaan uutta työtehtäväänsä. Heikkilä haluaa katsoa 18 vuoden yliopistouran jälkeen, millainen työkulttuuri on kaupungin rakennusvalvontavirastossa. Heikkilällä on ennakkoon tuntuma, että hän menossa osaavaan työyhteisöön, toimivaan tiimiin.
"Oulun rakennusvalvonnalla on kova maine. Se on saanut valtakunnallisesti merkittävimmät alan palkinnot. Siellä vallitsee innovatiivinen ja rohkea henki", Heikkilä kehuu tulevaa työpaikkaansa.
Kaupunginarkkitehtina Heikkilällä on keskeinen asema Oulun kaupunkikuvan kehittäjänä.
Heikkilä listaa kaupungin keskustasta jo ikänsä puolesta suosikkirakennuksikseen Tuomi-talon, Kulman ja Puistolan. "Ne herättävät sympatiaa. Valkealinna omassa ehdottomuudessaan on laadukas. Uusista Meritullin alue on hyvä kokonaisuus. Kasarminrannan kerrostalot ovat upeita."
Päinvastaisia tunteitakin Oulusta löytyy. "Kelan talossa Mannerheiminpuistossa on vieraita kaarevia muotoja. Asemakadulla on joitakin halvasti tehtyjä kerrostaloja. Vaakuna on kaikkien yhteinen inhokki, jonka ylisuuren mittakaavan voisi peittää eteen suunniteltu auditorio. Rantakortteleiden Aleksanterinkadun puoli ei houkuta kävelemään eikä tämä arkkitehtuurin osaston laajennus ole kaupunkikuvallisesti nappisuoritus. Talo pyllistää kaupunkiin. Piha ja sisäpuoli ovat onnistuneet."
Puu-Oulu meni jo
"Oulussa haikaillaan puu-Oulun perään, mutta se on hukattua perintöä. Sen perään on enää turha haikailla", Jari Heikkilä toteaa.
"Oululla on hieno puukaupunkimenneisyys. 1900-luvun alussa Oulu oli ehkäpä maailman suurin puukaupunki. Oulu on ollut ihmeellinen paikka, kun miettii, mitkä ovat maailmanperintökohteita nykyään. Puukaupungit ovat suomalainen ilmiö. 1930-luvun lopun pienoismallista voi museossa ihastella, millainen Oulu oli."
Heikkilän mielestä Oulun keskusta on rakennettu keskinkertaisella tavalla värittömäksi. "Myönteistä on se, ettei pahoja pukkeja ole. Perusmittakaava ja yhtenäisyys toimivat. Yksittäiset talot ovat monesti tylsiä, keskivertoja. Viime aikoina kaupunkirakennetta on tiivistetty aukkoja täydentäen. Se on ollut myönteistä. Uuden on nostettava olevan rakennuskannan arvoa, toimittava yhdessä."
Rautatieaseman seudusta käydyn keskustelun Heikkilä arvioi kuumaksi. "Järkevää on uuden ja vanhan yhdistäminen. Kaupunki on elävä kokonaisuus. Se kehittyy ja muuttuu. Ei ole syytä jäädä jumiin yhteen aikakauteen."
Heikkilä kaipaa oululaiseen rakennuskantaan kerroksellisuutta. Kallioparkkiin hän ei ole sentään omasta mielestään perehtynyt riittävästi. "Myönteistä on saada autoja pois keskustasta ja tilaa ihmisille. Keskustakortteleiden suunnittelun vaikeimpia kysymyksiä on aina pysäköinti."
Hyvää ympäristöä
Kaupunginarkkitehtina Jari Heikkilä korostaa yhteistyötä kaavoituksen, rakentajien ja rakennusvalvonnan kesken. Rakennusvalvonnasta Heikkilällä on kokemuksia lähinnä asiakkaana. Hän on suunnitellut uransa aikana kuutisenkymmentä pientaloa. Tuoreimman lupapiirustukset valmistuivat viikolla. Arkkitehtitoimistovuosinaan Heikkilä veti isoja rakennusprojekteja, joten rakennusvalvonta on tuttua myös suuremmassa koossa.
Arkkitehtuurin osastolla Heikkilä on käytännössä hoitanut vuosia rakennusopin professuuria. "Yliopistolla olen tottunut ohjaamaan suunnitelmia. Opiskelijat tulevat ideoineen, joista koetetaan sitten jalostaa hyvät, toteuttamiskelpoiset ainekset. Rakennusvalvonnassakin pyritään etukäteisohjaukseen. Pelkkä jälkikäteen tehtävä kontrolli ei anna mahdollisuuksia vaikuttaa."
"Arkkitehtuuri on kulttuuria ja tekniikkaa. Siinä yhdistyvät kestävyys, toimivuus ja kauneus. Niiden kaikkien on oltava tasapainossa", Jari Heikkilä aavistelee uutta tehtäväänsä.