Raha ei kasva puussa, mutta puu on nyt erityisen rahanarvoinen hyödyke. Kantohintojen nousu on tuudittanut myös pohjoisen metsänomistajat luuloon, että myyntipäätöksen lykkäys aina vain lisää puun arvoa. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki muistuttikin Oulun metsäseminaarissa aiheellisesti siitä, että sietoraja tulee jossakin vaiheessa vastaan.
Metsänomistajien nilkkaan kalahtaa jo se, jos teollisuus jättää uusinvestointeja tekemättä puupulan takia. Investointeihin ei ole valmiutta, kun tarjonnan rajat näyttävät tulevan vastaan. Tosiasiassa pohjoisessa olisi mahdollisuus työllistää nykyistä useampia tuotantolaitoksia, jos metsät olisivat tehokkaammassa hoidossa.
Esimerkiksi harvennushakkuiden lykkääminen hidastaa tuntuvasti kasvua. Jokainen viivytelty vuosi lykkää metsän tukkipuuvaihetta ja pahimmillaan ehkäisee sen kokonaan. Omistajalle tai hänen perillisilleen tuleva kantoraha kutistuu.
Metsän tuoton optimoiminen on tietysti työlästä. Kaikki metsänomistajat eivät voi sitä osata. Metsänomistajille on kuitenkin tarjolla omissa järjestöissä ammattiapua. Ainakin kysyminen kannattaa.
Osasyyn puupulasta kantaa myös metsäteollisuus. Tuontipuu Venäjältä oli pitkään niin edullista, että kotimaista ostotoimintaa ei viitsitty harjoittaa täysimittaisesti. Kun Venäjä on nyt nostamassa roimasti puutulleja, metsäteollisuus on joutunut kovan paikan eteen. Kotimaan metsäomistajat pitäisi houkutella myymään puuta ja pitämään yllä tasaista tarjontaa.
Osapuolten ei silti kannata jäädä syyttelemään toisiaan. Kohtuullinen hintataso ja puun liikkuminen metsästä on kaikkien etu, aivan koko yhteiskunnan. Vilkkaasti liikkuvat metsärahat elävöittävät aina aluetaloutta.
Puukaupassa on toistuvasti vuosikymmenien aikana näkynyt kansainvälisten häiriötekijöiden vaikutus. Niin nytkin, kun saksalaisten sijoittajien innostus suursahojen pystyttämiseen nostaa tukkipuun hintaa koko Euroopassa. Raaka-aineen kallistuminen korottaa myös lopputuotteen arvoa. Sahatavara on nyt huippukallista.
Saksalaiset huomaavat muutaman vuoden kuluttua karvaasti, että sikäläinen metsäinventointi tuotti liian valoisan tuloksen. Kun metsävarojen arviointiin sisältyi myös puistoalueita, joita ei tulla koskaan hakkaamaan, kaikille laitoksille ei riitä tukkeja. Sahaus tuontipuun varassa ei kannata kovin pitkään.
Suomi on varmasti tulevaisuudessakin metsien maa. Siksi meillä tulee olemaan alan teollisuutta jatkossakin. Sen edellytyksistä pitää huolehtia.
paakirjoitus@kaleva.fi