Sodanjälkeisessä rakentamisessa niin sanotut rintamamiestalot tehtiin pääsääntöisesti sahanpuru, kutterinpuru ja huokoinen kuitulevy (haltex) eristeillä. Osa näistä rakennuksista on hirsirakennuksia.
Kerrostalojen rakennusmateriaalina oli betoni, punatiili, kevytbetoni, lecaharkot sekä lastubetonilevyt (Toja/Tojaxlevy).
Kellarikerrosten kosteuseristeinä käytettiin kaksinkertaista bitumisivelyä. Kylpyhuoneiden lattioiden eristeinä oli bitumihuopaeriste eli kermieriste. Näissä rakennuksissa oli pääsääntöisesti luonnollinen ilmanvaihto.
Tämä homeeton rakentaminen jatkui pientaloissa 1960-luvun alkuun ja kerrostaloissa vuoteen 1964 asti. Tässä vaiheessa tulivat käyttöön mineraalivillat vuorivilla ja lasivilla.
Mineraalivillojen keksiminen ja käyttöönotto oli äärettömän suuri ja vahingollinen ratkaisu. Ensimmäisen 20 vuoden aikana ei oikein tiedetty, että mineraalivillojen sisällä homeitiöt elävät ja lisääntyvät. Nyt kyllä tiedetään, mutta ei voida tunnustaa tosiasioita.
Homehtumisessa ei ole kysymys fysiikasta tai kemiasta vaan biologiasta. Arkkitehtien, insinöörien, rakennusmestarien ja rakennusalan ammatillisessa koulutuksessa ei tunneta biologiaa, sehän kuuluu kasvipuolelle.
Mineraalivillan valmistuksessa sulatetaan lasia tai kiveä. Sulasta massasta puhalletaan pitkiä kuituja. Näistä kuiduista tehdään lämpöeristeitä.
Mineraalikuidun huono puoli on se, että se ei pysty imemään itseensä vettä. Ilmassa olevat homeitiöt löytävät tiensä mineraalivillojen sisälle. Kun ilman mukana oleva kosteus vuosien mittaan pääsee ruokkimaan homesieniä, alkaa mineraalivillojen sisällä homeen lisääntyminen.
Noin 20–30 vuoden kuluessa home alkaa haista ja aiheuttaa ihmisille sekä eläimille ongelmia. Mineraalivillojen lämmönerityskykyä laskelmissa yliarvostetaan. Laskelmissa ei oteta huomioon mineraalivillojen sisällä tapahtuvaa ilmanvirtausta eli konventiota.
Hometaloja on korjattu ottamalla homehtuneet eristeet pois ja laittamalla uudet tilalle. Mitähän järkeä tässä on? Laittaa samaa homehtuvaa rakennusainetta tilalle.
1960-luvun alkupuolella mineraalivillojen valmistajat kehuivat, että 10 senttimetrin eristepaksuus on riittävä. Samat tahot suosittelevat nyt 30–40 senttimetrin eristepaksuutta. Rakennusalan viranomaistahot ovat tässä mineraalivillahuumassa täysillä mukana. Homeongelmaa ei oteta huomioon.
Ihmiset ovat todella kyllästyneet homehtuviin mineraalivilloihin ja hakevat korvaavia eristeitä. Puu- ja turvepohjaisista eristeistä pitäisi löytää pelastus. Vapolla olisi tässä todellinen sauma.
Hankalinta meille, jotka olemme olleet rakennusalalla pitkään, on tunnustaa se tosiseikka, että olemme rakentaneet sutta jo yli 50 vuotta.
Kauko Nurmos
rakennusmestari
Tornio
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.