Tämän Opelin pakettiauton väri on todennäköisesti sininen. Sen verran on rapaa roiskunut, ettei sitä voi varmaksi vannoa.
Kontissa on rompetta vaikka muille jakaa. On putken pätkää ja jos jonkinlaista koneen tynkää.
Katkaistaan vähättelevät sanamuodot heti alkuunsa: nämä ovat ammattimiehen ammattivehkeitä.
"Paskat pihalle", Sami Haapakoski murjaisee.
Oletettavasti ilmastointikanavissa muhii yhtä jos toista pölyä ja likaa. Haapakoski, ilmastointikanavien puhdistaja, on ehtinyt törmätä moneen.
"Välillä vastaan tulee yllätyksiä. Oulaisissa yhdessä putkessa oli kuollut lepakko."
Ylivieskalainen ei ole vielä iällä hapannettu, 27-vuotias, mutta on silti ehtinyt puhdistaa ilmaa jo lähes vuosikymmenen ajan. Oma firma on ottanut ensiaskeleensa tänä vuonna.
Mutta tämä sama Haapakoskihan on maailman paras pesäpalloilija, huippu-urheilija. Mitä sitä nyt muita töitä tekemään?
"Jos nyt lopettaisi, ei näillä säästöillä monta vuotta elettäisi eikä huviloita rakennettaisi. En pärjäisi eläkeikään asti", Haapakoski hörähtää.
Vihdoin tärppäsi
Sen verran tiukasti työhommat kulkevat pesäpallon rinnalla, että sillä oli oma vaikutuksensa Haapakosken tulevan kauden seuravalintaan. Potentiaaliset vaihtoehdot löytyivät sopivan matkan sisältä, ja ylivieskalaisen sormi osoitti lajihullun Vimpelin ja legendaarisen Vedon suuntaan.
Kaksi edellistä kautta Haapakoski edusti Pattijoen Urheilijoita.
"Vimpelillä on kova nippu kasassa, ja olen aina tykännyt sen fanaattisesta kotiyleisöstä."
Navigaattorin mukaan Ylivieskan Rintelänkujalta on Vedon toimistolle matkaa 134 kilometriä.
"Se on kumma juttu, miten omalla autolla on ihan hukassa ilman navigaattoria, vaikka on bussin kyydissä kiertänyt vuosikaudet ympäri Suomea", Haapakoski naureskelee.
No, tärkeimmän suuntavaistonsa Sami Haapakoski on saanut verenperintönä. Ilmiömäisen nopea pesäpalloilija tietää, minkälainen kierros on kodista kotiin, kun välissä on kolme pesää.
Sen ovat huomanneet muutkin, sillä etenijä valittiin kauden päätteeksi vuoden parhaaksi pesäpalloilijaksi. Jo oli aikakin: Haapakoski on aikaisemmin jäänyt valinnassa peräti neljä kertaa kakkoseksi.
"Oli sellainen fiilis, ettei kakkossija voi enää sattua omalle kohdalle."
Perinteisesti parhaan pelaajan titteli on mennyt mestarijoukkueen pelaajalle, mutta tällä kertaa ykkönen löytyi pudotuspelien nelosjoukkueesta. Sotkamon Jymyn delegaatio sydämistyi valinnasta niin paljon, että marssi tilaisuudesta ulos.
"Minun mielestäni on hyvä tyyli, että valitaan erikseen kauden paras ja pudotuspelien paras", Haapakoski kuittaa tyynenä.
Lajituntemusta läheltä
Palataan kahdeksan vuoden päähän, kun pesäpalloilijan alku jätti kasvattajaseuransa Kuulan taakseen ja siirtyi Puijon Pesikseen. Kuopiolaisten pelinjohtaja Asko Tuhkanen kyseli keskustelussa nuoren lupauksen tavoitteita.
"Sanoin, etten ole ajatellut sen enempää. Asko kysyi, että laitetaanko tähän, että haluat olla Suomen paras pelaaja", Haapakoski myhäilee.
Tavoite on toteutunut, sillä Haapakoski on ollut tämän vuosituhannen kiintotähti pesäpallotaivaalla. Kolminkertainen etenijäkuningas on nopea, mutta vauhdilla ei tee mitään, jos pelisilmä on hukassa.
"Kyllä se näin on, että pesiltä lähdöt ovat ratkaisevia. Monet kyselevät, mihin aikaan juoksen sata metriä, mutta ei sillä ole merkitystä tässä lajissa. 30 metrin aika (3,68) kertoo paljon enemmän."
Pelisilmää ei ole tarvinnut kaukaa katsella, sillä Haapakosken lähipiiristä ei puutu lajituntemusta. Isoveli Jussi on ollut superin tason lukkari ja Kari-isällä on yli 40 vuoden kokemus eri tehtävistä lajin sisällä. Avovaimoakaan ei tarvitse savustaa keskusteluista syrjään, sillä Katja Kolehmainen on Suomen mestari Pattijoen Urheilijoista.
"Kyllä me lapsena käytännössä asuimme tuolla kentällä, eihän sitä paljon muuta tehtykään. Se oli itsestäänselvyys, että tämä on se laji."
Sikiöstä suureksi
Tulevalla kaudella veljekset ovat samassa joukkueessa, sillä Jussi Haapakoski on Vimpelin kakkospelinjohtaja. Ympyrä sulkeutuu: isoveli oli Kuulan lukkarina, kun viisi vuotta nuorempi Sami Haapakoski pelasi uransa ensimmäisen aikuisten ottelun.
"Minua tultiin silloin hakemaan kotoa, kun joukkueessa ei ollut tarpeeksi pelaajia. Muutaman kerran kävin vierasottelussa Halsualla lyömässä. Jännitin aika paljon."
Tuolloin velmut joukkuekaverit Sami Saloranta ja Matti Mehtälä kutsuivat teini-ikäistä ja pienikokoista nassikkaa Sikiöksi. Siitä on aikojen kuluessa muovautunut Haapakosken lempinimi Sikke.
Pesäpalloilijana sikiöstä kehittyi Suomen paras.