Olympiakisat helmikuussa 2002, MM-kisat saman vuoden keväänä, meneillään oleva MM-turnaus 2003, vuoden päästä uudet MM-kisat, 2004 syksyllä maailmancup, keväällä 2005 MM-kisat, seuraavat olympialaiset talvella 2006 ja vähän myöhemmin MM-kisat samana vuonna.
Putki on kova. Reilussa neljässä vuodessa pelataan kahdeksan arvokisaturnausta. Kysymys kuuluukin: mikä on MM-kullan arvo?
Suomessa MM-kultamitalin saavuttaminen olisi todella kova juttu, kovempi kuin kenties missään muualla. Muutamassa muussa maassa, lähinnä Pohjois-Amerikassa, MM-voitto jää helpommin toisen takiin taskuun.
Jos kiekkopomot eivät ole innostuneita MM-kisojen tahdin hidastamisesta, niin ainakin kisojen pienentämistä tai lyhentämistä voisi harkita. 16 joukkueen pelatessa 56 otteluun mahtuu liian monta huonotasoista ottelua ja 15 päivästä muutama tikittää eteenpäin pahasti tyhjäkäynnillä.
Saku Koivu totesi MM-kisojen virallisella kotisivulla ymmärtävänsä, että MM-tason jääkiekkoa yritetään levittää mahdollisimman moneen maahan. Silti Koivukin oli sitä mieltä, että esimerkiksi 12 kisamaata tai esikarsinta olisi lähempänä totuutta kuin nykyinen järjestelmä. 12-0- tai 12-2-tulokset eivät palvele kuin tilastonikkareita.
Isot tasoerot ovat vääristäneet tämän vuoden pistepörssiä. Parhaat pistemiehet ovat toki erinomaisia ja taitavia kiekkoilijoita, mutta kisojen pistekuningas on todennäköisesti saanut suurimman osan merkinnöistään köykäisiä vastustajia vastaan.
Kisojen parhaat pelaajat sen sijaan paljastuvat lopullisesti vasta keskiviikosta lähtien.
Tosin kelaaminen taaksepäin paljastaa, että suuret tasoerot ovat ennenkin siivittäneet pörssikuninkaita. Eivät Anatoli Firsovin tehopisteet 11+11=22 seitsemässä ottelussa vuonna 1967 syntyneet pelkästään kovissa otteluissa. Tuskin Vladimir Petrovin tehot 18+16=34 kymmenessä ottelussa vuonna 1973 syntyivät pelkästään kovissa otteluissa.
Tuohon aikaan esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton välinen ottelu ei kuulunut sarjaan kovat pelit. Väliaikaista kaikki on vain: 30 vuotta myöhemmin Suomi on jääkiekossa yksi mestariehdokkaista ja Neuvostoliitto historian mittakaavassa lyhytaikainen juonne.
Ehkä 30 vuoden päästä sloveniat ja japanit kuuluvat jääkiekon raskaaseen sarjaan?
Öhöm.
Leijonien päävalmentaja Hannu Aravirta puolusti maanantain ratoksi voimakkaasti kahta pelaajaansa, Saku Koivua ja Sami Heleniusta.
Aravirta muisti korostaa, että Helenius ei missään nimessä ole MM-kisoissa mikään poliisi tai pelote, vaikka mies onkin hankkinut NHL-joukkueissa kyseistä mainetta. Helenius on hankkinut leiman kisapassiinsa pelillisillä saavutuksilla.
Päävalmentajan mielestä kapteeni Koivu tekee töitä hurjan lailla ja on kisojen tehokkaimpia pelaajia. Aravirran mukaan Koivuun asetetut odotukset ovat olleet pilvissä, eikä hänen ja Teemu Selänteen pelin arviointi ole ollut mediassa ja yleisön joukossa kohdallaan.
Se on totta, mutta myös ymmärrettävää.
KAI NEVALA
kai.nevala@kaleva.fi