Sellainen kuin Putin, kuului 2004 tehdyn venäläislaulun nimi. Laulu kertoo juopottelevasta poikaystävästä, jonka tyttöystävä potkaisee pellolle. Ja sitten se kertosäe: Ja nyt haluan miehen kuin Putin/Kuin Putin, täynnä voimaa/Kuin Putin, joka ei kännää/Kuin Putin, joka ei satuta minua/Kuin Putin, joka ei juokse karkuun!
Venäjä on laulanut Putin-laulujaan jo muutaman päivän yli kymmenen vuotta, eikä hyväkuntoisen 56-vuotiaan valtakaudelle näy loppua. Vaikka Venäjän johtajaa ei enää valitse NKP:n politbyroo ja vaikka Kremlistä ei enää lähdetä vain kuoleman tai syrjäytyksen kautta, valtarakennelma muistuttaa yhä erehdyttävästi vanhan liiton meininkiä.
Mikä on Putinin salaisuus? Osaselitys taitaa löytyä juuri tuosta ylistyslaulusta: Putin on macho-mies, jollaisesta Venäjällä tykkäävät niin miehet kuin naisetkin. Putin ei juopottele eikä örvellä, toisin kuin venäläismiehen karikatyyri, jota Venäjän naiset ovat joutuneet sietämään läpi vuosisatojen. Tämän rinnalla on pikkujuttu, että demokratia on enemmänkin kulissia ja tiedotusvälineet Kremlin äänitorvia. Se ei ole Venäjällä mitenkään uutta, vaan pikemminkin tuttua ja turvallista. Uutta on oikeastaan vain johtajan lihasten esittely.
Venäjä on kautta historian katsonut yhteen johtajaan, hyvään tsaariin, joka pelastaa valtakunnan hajoamiselta katalien pajarien käsissä ja tekee Venäjästä taas mahtimaan. Tiukalle keskusjohtoiselle järjestelmälle, jota kutsuttiin neuvostoaikana sosialismiksi ja Putinin aikana vallan vertikaaliksi, ei ole ollut Venäjän historiassa muuta vaihtoehtoa kuin hallitsematon sekamelska.
Kun presidentti Boris Jeltsin nosti Putinin pääministeriksi (hän oli peräti viides pääministeri puolessatoista vuodessa) elokuussa 1999, Venäjä oli taloudellisesti kanveesissa ja poliittisesti sekaisin. Duuma hyväksyi Putinin nimityksen juuri ja juuri: hän sai kuusi ääntä tarvittua enemmän, 84 äänesti vastaan ja 88 äänesti tyhjää. Nyt duuman äänestysluvut muistuttavat taas enemmänkin neuvostoaikaa.
KGB:n kasvatti nousi kansan suosioon marssittamalla 1999 epäilyttävien taloräjähdysten jälkeen Venäjän joukot toiseen Tshetshenian sotaan ja panemalla oligarkit kuriin. Siinä sivussa hän teki lopun Jeltsinin demokratiarakentelusta viemällä alueilta oikeuden valita kuvernöörinsä vaaleilla, kesytti poliittisen opposition ja suitsi tärkeimmät tiedotusvälineet Kremlin perässähiihtäjiksi.
Putinin suurimmaksi ansioksi lasketaan monesti se, että hän käänsi Venäjän talouden nousuun, mikä alkoi näkyä kansalaistenkin kukkaroissa. Näin kyllä on, mutta ei pidä unohtaa, että kasvu nojasi rajusti nousseeseen öljyn maailmanmarkkinahintaan. Venäjä-tuntijat ovatkin aprikoineet, mitä olisi tapahtunut, jos öljyn hinta olisi noussut pilviin jo Jeltsinin aikana tai olisi pysynyt Jeltsinin ajan lukemissa myös Putinin valtakaudella.
Venäjä kyllä maksoi öljyllä velkansa pois ja kasvatti mahtavan valuuttavarannon, mutta se ei käyttänyt etsikkoaikaansa ennen talouskriisiä monipuolistaakseen taloutensa pohjaa.
Joka tapauksessa Putin on onnistunut tekemään itsestään vuosikymmenessä korvaamattoman. Venäjän luotettavin, jo neuvostoaikana mainetta niittänyt Levada-tutkimuskeskus selvitti heinäkuussa tehdyssä gallupissa Putinin suosion syitä. Tulokset selittävät, mistä putinismissa on kysymys. Putinin käyrä on pysytellyt korkealla, ei tosin enää vanhoissa huippulukemissa, mutta hänen aikaansaannoksiinsa suhtaudutaan yllättävän ristiriitaisesti. Hänen piikkinsä pantiin tuplamäärä epäonnistumisia verrattuna onnistumisiin.
Lähes kolmannes piti Putinin talouspolitiikkaa huonona tai epäonnistuneena. Yli kolmasosan mielestä Putinin korruption ja lahjonnan vastainen kampanja on epäonnistunut. Hyvin harva edes nosti Venäjän kansainvälisen aseman vahvistumisen hänen onnistumislistalleen, ja lähes joka toinen katsoi rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvaneen.
Tällaisten lukujen jälkeen outo jo luulisi, että Putinin tähti olisi jyrkässä laskussa. Kaukana siitä. Kun haastatelluilta kysyttiin, miksi niin monet luottavat Putiniin, kolmannes toivoi, että hän ratkaisee Venäjän ongelmat, lähes yhtä moni ei nähnyt hänelle vaihtoehtoa ja vain 28 prosenttia oli vakuuttunut siitä, että hän pystyy todella ratkaisemaan ongelmat.
Kun uskottavaa oppositiota ei ole, eikä taida ihan äkkiä tullakaan, Putinista on ollut helppo tehdä ainoa vaihtoehto, jonka vaihtamisesta seuraisi vain ikävyyksiä. Ja sellaisia niitä tarpeekseen kokeneet varttuneemmat venäläissukupolvet vihaavat. Siksi Putinille voi huoletta ennustaa pitkää virkaikää.