Neuvostoliiton hajoamisesta on kulunut kohta neljännesvuosisata. Vaikka aikaa onkin vierähtänyt, neuvostoajan kaiut eivät ole hävinneet, vaan pikemminkin taas voimistuneet. Tästä tuorein ja hälyttävin esimerkki on presidentti Vladimir Putinin kansakunnan tilaa käsitellyt puhe viime torstaina.
Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan aikana ulkomaailma on jo tottunut siihen, että Putin puhuu yhtä ja tekee toista. Jos mahdollista, sanojen ja tekojen ristiriita oli linjapuheessa aiempaakin suurempi. Kotiyleisölle suunnatun uhopuheen tarkoitus oli todistella valitun politiikan oikeellisuutta.
Kaikesta näkee, että Putin aikoo jatkaa Venäjän nykypolitiikkaa, meni sitten syteen tai saveen. Menetelmä on tuttu: hän vetoaa patriotismiin, historiaan ja venäläisten kykyyn kestää vaikeuksia sekä vyöryttää syytaakan muiden niskoille ja näkee Yhdysvallat ja Euroopan Ukrainan kriisin aiheuttajina.
Putin syytti länttä vallankaappauksesta Ukrainassa ja jopa siitä, että jos Ukrainassa ei olisi ollut kansannousua, länsi olisi keksinyt jotakin muuta Venäjää vastaan. Talouspakotteissa on hänestä kysymys ikiaikaisesta Venäjän patoamisesta. Putin näkee kyllä rikan muiden silmässä, mutta ei malkaa omassa silmässä.
Ulkoisen vihollisen sormella osoittelu huipentui Putinin syytökseen, että länsi tukee terrorismia Venäjän maaperällä, tuoreimpana osoituksena tästä 20 ihmistä torstaina surmannut terrori-isku Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissä. Sen kummempia todisteita ei väitteelle kuultu.
Sanojen ja tekojen ristiriita ja suoranainen looginen häränpylly olivat kuitenkin suurimmillaan Putinin seuraavissa sanoissa: ”Emme koskaan lähde eristäytymisen, muukalaisvihan, epäilyn ja vihollisten etsimisen tielle”, presidentti Putin vakuutti heti terrorismisyytöksen perään.
Putinin yltiöpatrioottinen linja on totta kai nostanut hänen kansansuosiotaan. Kovimmatkaan puheet ja suurinkaan suosio eivät silti pyyhi pois tosiasiaa, että Venäjän talousnäkymät ovat synkistymässä entisestään. Alamäki alkoi jo ennen Ukrainan kriisiä.
Venäläisyhtiöt ovat suurissa veloissa länsipankeille ja pakotteiden takia lainahanat ovat nyt kiinni. Venäjän valuuttavaranto on noin kaksi kolmasosaa noiden velkojen määrästä. Jotkin venäläispankit ovat jo pyytäneet valtiolta apua. Valuuttapako Venäjältä on vain kiihtynyt. Putin lupasikin puheessaan ”täyttä armahdusta” niille, jotka palauttavat ulkomaille siirtämänsä varat Venäjälle.
Pakotteita paljon enemmän Venäjää kuristaa alas romahtanut öljyn hinta. Öljynviejämaiden järjestön OPEC:n äskeinen päätös pitää tuotantomäärä ennallaan oli myrkkyä järjestöön kuulumattomalle Venäjälle.
Venäjän taloushuolia vain lisää se, että kansantalous uhkaa painua ensi vuonna miinukselle. Hallitus myönsi viime viikolla ensimmäisen kerran, että talouskasvu painuu ainakin 0,8 prosenttia pakkaselle. Suurempiakin miinusmerkkejä on ennustettu, ja nekin perustuvat oletukselle, että öljynhinta nousisi jonkin verran nykyisestä 65 dollarista barrelilta.