Liikehdintä duuman vilppivaaleja vastaan kertoo, että Vladimir Putinin valtakausi on kääntynyt alamäkeen. Valinta presidentiksi ei ole enää läpihuutojuttu.
Tässä joulukuussa tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä kun Neuvostoliitto hajosi lopullisesti. Tässä joulukuussa tulee kuluneeksi 12 vuotta siitä kun presidentti Boris Jeltsin tempaisi Vladimir Putinin seuraajakseen. Tästä joulukuusta näyttää tulevan myös se historian hetki, jossa Putinin valtakauden loppu on alkanut.
Laajamittainen vaalivilppi rutiinimaisiksi odotetuissa duuman vaaleissa on laukaissut reaktion, jota voi pitää Venäjän tärkeimpänä tapahtumana sitten elokuun 1991 vallankaappausyrityksen kaatumisen.
Tuolloin etenkin suurten kaupunkien asukkaiden mitta täyttyi, kun vanhoilliset voimat yrittivät palauttaa eltaantunutta neuvostovaltaa. Nyt heidän mittansa täyttyi, kun Kremlin vallanpitäjät väärensivät vaalituloksen.
Lähiajat näyttävät, paisuuko tyytymättömyydestä liike, joka voisi yltää nyt jo itsensä syöneen Ukrainan oranssivallankumouksen tai arabikevään mittoihin.
Vaalituloksia on itänaapurissa peukaloitu ennenkin. Uutta ja rohkaisevaa on, ettei sellaista enää hyväksytä.
Yleensä pitkämielisten venäläisten tyytymättömyys Putiniin purskahti, kun hän kertoi syksyllä ylimielisesti ilmoitusasiana vaihtavansa paikkaa presidentti Dmitri Medvedevin kanssa. Tämä temppu tunnetaan Venäjällä shakista tuttuna tornituksena eli rokirovkana.
Putinin valtakausi on tuonut Venäjälle vakautta ja vaurauttakin. Hyvinvoinnista ovat hyötyneet eniten koulutetut kaupunkilaiset. Nyt purkautuva tyytymättömyys kertoo, että leivän kylkiäiseksi politiikkaan halutaan muuta kuin tarjolla olevaa autoritaarista putinismia.
Duumalla ei ole presidenttivaltaisella nyky-Venäjällä paljonkaan virkaa. Vaalivilpistä huolimatta valtapuolue Yhtenäisen Venäjän suurtappioon johtaneet vaalit enteilevät kuitenkin, ettei presidentinvaali 4. maaliskuuta olekaan pelkkä Putinin uudelleenvalintamuodollisuus.
Putin on yhä ylivoimainen ennakkosuosikki, mutta paljon ehtii vielä tapahtua ennen vaalia. Närä kohdistuu ennen kaikkea häneen eikä niinkään Medvedeviin. Putinin onkin tehtävä näyttäviä temppuja pönkittääkseen suosiotaan. Helpoin niistä olisi tehdä Medvedevistä syntipukki.
Jos ja kun mielenosoitukset Putinia vastaan jatkuvat, ratkaisevaa on, yrittääkö Putin tukahduttaa niitä turvallisuuskoneiston avulla. Väkivalta ja etenkin verenvuodatus kääntyisivät kuitenkin äkkiä Putinia vastaan.
Putinin suurin vahvuus on opposition heikkous. Hajanaisilla oppositiovoimilla ei ole ainakaan vielä heittää hänelle uskottavaa vaihtoehtoa presidentinvaaliin. Maanantaina kisaan ilmoittautunut miljardööri Mihail Prohorov on vielä arvoitus.
Prohorov ilmoittautui ehdolle yllättävän äkkiä. Vähän aiemmin Kremlin päästrategi Vladislav Surkov kaavaili, että "ärtyneille urbaaniyhteisöille" perustettaisiin uusi puolue. Kremlhän on kyhännyt aiemminkin oppositiopuolueita omiin tarpeisiinsa.
Putinin entinen liittolainen, hallituksesta äsken lähtenyt talousministeri Aleksei Kudrin ilmoitti maanantaina harkitsevansa uudistusmielisten puolueen perustamista.