Venäjän valtapeli etenee Kremlin käsikirjoituksen mukaan. Seuraavaksi valitaan presidentti, hyvissä ajoin ennen vaaleja. Demokratian polkeminen ei silti vahvista vakautta.
Venäjä muistuttaa sunnuntain vaalien jälkeen pelottavassa määrin yksipuoluejärjestelmää. Erona Neuvostoliiton aikaan on, että nykyisellä valtaryhmällä ei ole muuta selkeää ideologiaa kuin halu pitää valta omissa käsissä. Toki erona on myös se, että uusi valtapuolue ei ole tähdännyt yhtä tiukkaan kansalaisten kontrolliin kuin oli neuvostoaikana.
Silti valtakunnan joistakin osista on kantautunut tietoja 99 prosentin äänestysvilkkaudesta ja Yhtenäinen Venäjä -puolueen saamasta 99 prosentin kannatuksesta. Tällaiset lukemat ovat irvokas osoitus "kontrolloidusta demokratiasta" käytännössä.
Näin räikeä manipulointi on lisäksi täysin turhaa. Yhtenäisen Venäjän vaalivoittoa sinällään ei käy kiistäminen. Presidentti Vladimir Putinin tukipuolue sai, mitä tilasi: ehdottoman valta-aseman duumaan. Lisäksi parlamenttiin päässeistä kolmesta muusta puolueesta vain kommunistit edustavat todellista, Kremlistä riippumatonta oppositiota.
Koko vaaliasetelma oli sellainen, ettei massiivista vaalivilppiä tarvittu. Väärinkäytöksiä tosin ilmeisesti oli, mutta pahempaa on, että todellinen demokratia oli tukahdutettu jo ennen vaaleja.
Tämä kaikki tehdään poliittisen vakauden nimissä. Operaation seuraava askel on, että Putinin vallan jatkuminen varmistetaan jollain tavoin hyvissä ajoin ennen maaliskuun presidentinvaaleja. Ehkä hänestä tehdään pääministeri, ehkä päädytään johonkin toiseen ratkaisuun.
Putinin kaudella Venäjä on vahvistunut sekä sisäisesti että ulkoisesti. Öljyn korkean hinnan myötä maan valtiontalous on erinomaisessa kunnossa. Kasvu on kyetty myös hallitsemaan niin, ettei inflaatio ole lähtenyt käsistä. Tuloerot ovat suuria, mutta keskiluokka on nyt laajempi ja vauraampi kuin Venäjällä koskaan.
Ei siis näy laajaa tyytymättömyyttä vallanpitäjiä kohtaan. Suurempi vaara on siinä, että tyytyväisyys alkaa näyttää pakolliselta. Opposition tila on rajattu jo hyvin ahtaaksi ja aidosti vapaa sana marginaaliseksi. Tästä on vain pieni askel kritiikin vielä tiukempaan tukahduttamiseen. Silloin "vakaus" on jo liian kallista.
Todellinen yhteiskunnallinen vakaus syntyy aidosti demokraattisista ja riippumattomista instituutioista, eikä se voi olla kiinni yhdestä henkilöstä. Kaiken lisäksi Putinin ympärillä oleva valtarakennelma on täysin läpinäkymätön. Tässä suhteessa tilanne on jopa pimeämpi kuin neuvostoaikaan. Silloin puolueella sentään oli hierarkiansa ja politbyroonsa, jonka kokoonpano tunnettiin. Nyt Putinin lähipiiriä joutuu vain arvuuttelemaan ja etsimään vanhojen pietarilaisten ja turvallisuuspalvelun väen keskuudesta.
Mitä Venäjän vakaudelle käy, jos Putinille tapahtuu jotain? Meneillään olevat järjestelyt synnyttävät hänen alapuolelleen valtatyhjiön. On myös kovin omituista, että maan vakaus näyttää riippuvan siitä, että seuraava presidentti ei käytä perustuslain presidentille antamia suuria valtaoikeuksia. Hyvä kysymys on sekin, mitä vaikutusvaltainen presidentin hallinto oikein tekee työkseen, jos todellinen mahti siirtyy Putinin mukana muualle.
Eivät nämä enää olleet rehdit demokraattiset vaalit ja tuskin edes kansanäänestys Putinista, vaan käsikirjoituksen edellyttämä välinäytös. Venäjän kansaa viedään jälleen sinne minne Kremlin valtiaat tahtovat. Eikä kansa nurise, koska kyyti tapahtuu ulkoisilta puitteiltaan melko mukavissa oloissa. Mersut eivät ole päässeet loppumaan.