Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti Kaliningradissa, että maa on valmis jatkamaan rajasopimuskeskusteluja Viron ja Latvian kanssa. Tuon Venäjän erillisalueen asemasta ei sen sijaan kuultu uusia avauksia.
Menneisyyden aiheuttamat jännitteet väreilivät ilmassa, kun Venäjän, Saksan ja Ranskan johtajat viikonloppuna kohtasivat Itämeren rannalla Kaliningradissa, entisessä Königsbergissä. Tuon kaupungin ja alueen asema on tapaamisen jälkeen sama kuin se oli sitä ennenkin. Presidentti Putinin sanomana kuultiin kuitenkin kannanotto asiaan, jossa toivottavasti saadaan tuloksia pian. Putin kertoi, että Venäjä on valmis jatkamaan neuvotteluja Viron ja Latvian kanssa rajasopimusten allekirjoittamisesta.
Lausuntoa ei voi kutsua Venäjän lämpimäksi kädenojennukseksi Viron ja Latvian suuntaan - Putinhan suomi ulkoministeriönsä lailla Viron parlamenttia, joka rajasopimuksen vahvistaessaan liitti sitä koskevaan lakiin Venäjää ärsyttävät maininnat Tarton rauhasta ja neuvostomiehityksestä. Siitä huolimatta Putinin lausunto on oven raotus sovun mahdollisuuden suuntaan.
Putin nimittäin olisi voinut valita sanansa jyrkemminkin. Nyt kuultu näkemys kertoo, että Venäjän suhteet pieniin naapureihinsa eivät ilmeisesti ole täysin takalukossa ja että Venäjällä on edelleen jonkinlaista halua rajasopimusten aikaansaantiin.
Putinin mukaan Venäjä ei mitätöinyt Viron kanssa jo allekirjoitettua rajasopimusta, koska ei ollut sitä vielä edes vahvistanut. Hänen tulkintansa mukaan Venäjä vain irtautui siitä. Vaikka lausunto jättää ilmaan kysymysmerkkejä, presidentti ei halunnut vetää maiden suhteita enää tiukempaan solmuun - ehkä päinvastoin.
Kun pahin tulehdus paranee, on syytä toivoa, että maat aloittavat uudet tunnustelut mahdollisuudesta allekirjoittaa sopimus. Jonkin verran aikaa prosessi varmasti vaatii jo siksikin, että Venäjällä vahvistamisesta päättää arvaamaton duuma. Tämän sopimuksen kohdalla viivästyksiin on kuitenkin jo totuttu, onhan sopua haettu jo kymmenkunta vuotta.
Kun kolme Euroopan tärkeää valtionpäätä kokoontuu 750-vuotisjuhlaa viettävässä Kaliningradissa, olisi voinut odottaa, että tuon ongelmallis en alueen tulevaisuudesta olisi kuultu jotain kiinnostavaa uutta. Niin ei käynyt, vaan lähinnä kuultiin vanhojen lausuntojen toistoja.
Kaliningrad hiersi Venäjän ja EU:n suhteita vielä viime vuonna, kun osapuolet kiistelivät siitä, millaisin matkustusasiakirjoin kaliningradilaiset voivat matkustaa Venäjälle tulevan EU-alueen kautta. Nyt tuo asia on poissa päiväjärjestyksestä, mutta Kaliningrad ei ole suhteiden siunauksista päässyt nauttimaan. Työttömyys on alueella korkeaa ja esimerkiksi hiv-ongelma Euroopan vakavimpia. Kun Kaliningradista takavuosina haaveiltiin Itämeren Hongkongia, vaurasta kauppa-aluetta, nyt sopivampi kuvaus olisi villiintynyt ulkopalsta.
Saksa on Venäjä-suhteita varjellakseen suhtautunut vanhaan saksalaisalueeseen pidättyvästi. Venäjällekin alueen menneisyys on edelleen arka ja piiloteltava asia. Venäjälle Kaliningrad on muutenkin huomattavasti suurempi ongelma kuin Saksalle. Erillisalue näyttää vähitellen henkisesti erkaantuvan muusta Venäjästä. Erityisesti nuori kaliningradilainen polvi haluaa olla tiiviissä yhteyksissä EU-jäseninä oleviin naapureihin ja perää jopa erillistä kauppasopimusta Kaliningradin ja EU:n välillä. Mistään tällaisista ei kolmen johtajan vierailulla kerrottu keskustellun.