Ensi maanantaina päättyy merkillinen vaihe Venäjän politiikassa, kun Kremlin tosiasiallinen isäntä Vladimir Putin palaa presidentiksi neljän välivuoden jälkeen.
Noina neljänä vuotena Venäjällä on näytelty näytelmää, jossa Dmitri Medvedev on ollut olevinaan ykkösvallanpitäjä ja Putin on ollut olevinaan presidentille raportoiva pääministeri.
Alkuvuosina Venäjällä ja maailmalla uskottiin, tai ainakin toivottiin, että näin todella olisi ja että Medvedev pystyisi saamaan aikaan edes pieniä muutoksia. Hänen uskottiin, tai ainakin toivottiin, olevan uudistaja.
Toiveet olivat turhia.
Putin joutui 2008 luopumaan väliaikaisesti presidenttiydestä, koska Venäjän tuolloinen perustuslaki rajoitti presidenttikaudet kahteen nelivuotisjaksoon. Perustuslain rikkominen olisi ollut liian räikeää jopa Venäjän oloissa.
Sittemmin rukattu perustuslaki pidensi presidenttikauden kuuteen vuoteen. Se takaa, että Putin voisi jatkaa tehtävässä ainakin vuoteen 2018. Hän on tuolloin vasta 65-vuotias ja voi hyvinkin haluta jatkaa toisen mokoman.
Medvedev antoi kaudellaan välillä merkkejä jatkohaluistaan. Ne kokivat nolon lopun, kun viime syksynä kerrottiin kuin pelkkänä ilmoitusasiana, että herrat vaihtavat tehtäviä keskenään.
Venäläiset olivat kuitenkin yllättäen toista mieltä. Joulukuun duuman vaaleissa valtaa pitävä Yhtenäinen Venäjä voitti enemmistön vain laajamittaisella vaalivilpillä. Oppositio marssi kaduille.
Putin kyllä voitti presidentinvaalin komeasti, mutta hänen johdettavansa Venäjä ei ole enää sama kuin ennen. Oppositiomielialat ovat laajentuneet jo Moskovan ja Pietarin ulkopuolellekin.
Oppositiopoliitikko Vladimir Ryžkov kirjoitti perjantaina Moscow Times -lehdessä tutkimuksiin viitaten, että uudenlainen keskiluokka on jo kolmasosa Venäjän aikuisväestöstä ja lähes puolet suurten kaupunkien väestöstä. He ”haluavat vapaita vaaleja, oikeata poliittista moniarvoisuutta ja systemaattisia poliittisia uudistuksia”, Ryžkov kirjoitti.
Vaikka Ryžkovin puheissa on toiveikasta oppositiolisää, Putinilla on edessään vaikeat ajat. Oppositio on rohkaistunut ja Putinin kansansuosio on laskenut. Säilyttääkseen asemansa hänen olisi pakko vastata jotenkin muutosodotuksiin. Mutta pääseekö tiikeri pilkuistaan?
Myllynkivien väliin voi ensimmäiseksi jauhautua Medvedev. Hänen suosiolukunsa ovat romahtaneet. Medvedev onkin jo saanut kansan suussa pilkkanimen ”pateettinen” eli ”säälittävä”. Nimitys on lähtöisin oppositiobloggarin Aleksei Navalnyjn kynästä.
Medvedevin ahdinko tuli raa’asti ilmi viikolla kahdessa tilaisuudessa. Yhdessä hän yritti vakuuttaa Yhtenäisen Venäjän napamiehiä, ettei hän ole liberaali. Toisessa hänen nimittämänsä ihmisoikeusneuvoston liberaalit purkivat tyytymättömyyttään presidenttikauden saavutuksiin.
Putinin uuden kauden alun suurin kysymysmerkki liittyykin siihen, kauanko Medvedev pysyy pääministerinä. Uskollisen tukijan pudottaminen olisi kyllä raaka temppu.
Kun Putin haki uudelleenvalintaa 2004, hän nimitti uuden hallituksen jo ennen presidentinvaaleja. Tällä kertaa Putin ei ole tohtinut tehdä tätä.
Yksi arvailu on, että hallituksesta ovet paukkuen lähtenyt valtiovarainministeri Aleksei Kudrin palaisi pääministeriksi. Kudrin sai lähteä sen jälkeen kun Putinin ja Medvedevin paikkojen vaihdosta oli ilmoitettu. Kudrin kun meni sanomaan, että hän mieluummin lähtee kuin raportoi joskus pääministeri Medvedeville.
Toinen ja vähän pidemmän aikavälin kysymys on, istuuko Putin presidenttinä koko kuusivuotiskautta. Sitä ei kuitenkaan välttämättä päätä itse Putin vaan Venäjän kansalaiset.