Pääkirjoitus

Putin nosti pa­nok­sia oh­jus­pe­lis­sä

Venäjän presidentin Vladimir Putinin torstainen puhe kansakunnan tilasta käsitteli eniten Venäjän sisäisiä asioita - eläkkeitä, asuntojen kehnoa kuntoa, tiestön heikkoutta, alueiden asemaa, vaalijärjestelmän uudistamista, tietoyhteiskunnan kehittämistä sekä muun muassa sähköntuotannon lisäystä.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin torstainen puhe kansakunnan tilasta käsitteli eniten Venäjän sisäisiä asioita - eläkkeitä, asuntojen kehnoa kuntoa, tiestön heikkoutta, alueiden asemaa, vaalijärjestelmän uudistamista, tietoyhteiskunnan kehittämistä sekä muun muassa sähköntuotannon lisäystä.

Lisää rahaa oli luvassa moneen suuntaan, ja presidentti maalasi kuvaa kehittyvästä kansakunnasta. Se olisi käynyt vaalipuheesta, ellei Putin olisi jälleen ilmoittanut, ettei ole enää ehdolla.

Mutta Putinin sanomaa kuunnellaan Venäjän sisällä eri korvalla kuin sen ulkopuolella. Kansainvälisen uutiskynnyksen ylitti uhkaus siitä, että Venäjä vetäytyy tavanomaisia aseita rajoittavasta Tae-sopimuksesta. Jos niin käy, se on Suomenkin kannalta aivan väärää kehitystä.

Varsinainen kohde Putinin kovissa sanoissa oli Yhdysvaltain ulkopolitiikka ja sen aie sijoittaa ohjustorjuntajärjestelmän osia Puolaan ja Tshekkiin. Perjantaina Putin vielä kovensi panoksia varoittamalla, että ohjus- ja tutka-asemat itäisessä Euroopassa nostavat "molemminpuolisen tuhon" riskiä. Kaikki tämä on paluuta kylmän sodan kielenkäyttöön, ja Venäjän tiukka reagointi Tallinnan tapahtumiin vain lisää tätä vaikutelmaa.

Kaiken julkisen tiedon mukaan Yhdysvaltain kaavailemat tukikohdat eivät uhkaa Venäjän turvallisuutta. Ne eivät pystyisi Venäjän ohjuksia torjumaan, eikä niitä ole siihen edes kaavailtu. Joko Venäjän sotilaspiirit tulkitsevat asian aivan toisin, tai sitten ohjustorjunta-asemien vastustaminen on tietoisesti otettu osaksi maan sisäpolitiikkaa. Sillä on helppoa luoda mielikuva, että kyseessä aidosti olisi Venäjää vastaan suunnattu toimi.

Mitä lähemmäs Putinin presidenttikausi käy loppuaan, sitä tiukempia sävyjä puheet tuntuvat saavan. Osin kyse on siitä, että Venäjän talouden nousun myötä sen itsetuntokin on jälleen kasvanut. Maa palailee suurvallaksi ja hakee paikkaansa.

Silti uusia sävyjä on vaikea tulkita vain tämän kautta. Putinin seuraajasta on pelkkiä arvailuja. Valtapeli on Moskovan varjoissa täydessä käynnissä, ja siihen liittyy myös aidon opposition aseman kaventaminen entisestään. Samaan aikaan maassa on kuitenkin kasvanut moderni, matkustellut ja maailmaan avoimesti suhtautuva nuori sukupolvi.

Venäjältä tulevat viestit vaikuttavat kovin ristiriitaisilta, ikään kuin maa avautuisi ja sulkeutuisi yhtä aikaa.

paakirjoitus@kaleva.fi