Moni venäläinen ei varmaankaan ollut uskoa silmiään uudenvuodenpäivänä, kun presidentti Dmitri Medvedevin ja pääministeri Vladimir Putinin hahmoiset humoristiset pikku-ukot esiintyivät television pääkanavalla. Medvedev-hahmo esitti uudenvuodentoivotuksensa toisen kerran, mihin Putin-hahmo vastasi: "Tiedän, että joku täällä on tehnyt sen yhdeksän kertaa. Medvedev vastasi: "Muistan kyllä."
Hyväntahtoinen johtajahuumori on näemmä sallittua nyky-Venäjällä, mutta kymmenen vuotta kestänyt Putinin valtakausi on ollut muuten ristiriitaista aikaa. Hän on kiistatta palauttanut Venäjälle vakauden, mutta samalla myös ikäviä piirteitä vanhasta Neuvostoliitosta. Venäjä on palannut ainakin sotilaalliseksi suurvallaksi, joka on käyttänyt aseinaan sekä energiaa että voimaa.
Putinin valtaannousun teki mahdolliseksi presidentti Boris Jeltsin, jonka vuodet olivat talouden alamäkeä, mutta demokratian ja kansalaisvapauksien kannalta lupaavaa aikaa. Putinilta ei mennyt pitkään panna duuma järjestykseen, siirtää alueiden kuvernöörien valinta äänestäjiltä Kremlille, kesyttää poliittinen oppositio ja monopolisoida politiikka ja tehdä tärkeimmistä tiedotusvälineistä valtion äänitorvia. Jäänee ikuisesti arvoitukseksi, tiesikö Jeltsin, millaisen miehen hän nosti seuraajakseen.
Nyky-Venäjän vahvan miehen luomusta voi hyvin perustein kutsua kevyt-Neuvostoliitoksi. Demokratialla on näyttävät kulissit, mutta ei aitoa sisältöä. Näennäisoppositio sallitaan, mutta oikeata poliittista kilpailua ei. Nokkimisjärjestystä ei tutkita enää Leninin mausoleumin piippuhyllyn seisomajärjestyksestä, mutta poliittinen järjestelmä on yhä yhtä läpinäkymätön.
Jeltsin aloitti jostakin syystä puolidemokratian nimeämällä Putin seuraajakseen. Putin jatkoi tätä perinnettä nostamalla luottomiehensä Medvedevin presidentiksi. Ratkaisut voisi vielä ymmärtää siirtymäkauden askelina, mutta ne ansaitsisivat jatkokseen uuden vaiheen, jossa Venäjä saisi valita johtajansa jo puhtaalta pöydältä. Johtajien valintatapa kertoo paljon siitä, luottaako valtio kansalaisiinsa vai ei.
Seuraavaa askelta ei valitettavasti ole näköpiirissä. Sekä Medvedev että Putin ovat vastanneet pyöreästi kysymyksiin, mitkä ovat heidän aikomuksensa seuraavissa presidentinvaaleissa. Yhdessäkään valtiossa saati Venäjän kokoisessa jätissä ei ole tervettä, että kahteen korkeimpaan poliittiseen tehtävään on kaksi ehdokasta ja että he vaihtavat tehtäviä keskenään.
paakirjoitus@kaleva.fi