Venäjä kaipaa kipeästi taloutensa pohjan vahvistamista. Se näyttää kuitenkin lähinnä valmistautuvan vahvistamaan Vladimir Putinin asemaa.
Venäjän byrokratiaa ja hallintojärjestelmää on usein aiheesta moitittu hitaiksi, mutta jotkin asiat etenevät vauhdilla. Marraskuun ensimmäisellä viikolla presidentti Dmitri Medvedev ehdotti kansakunnan tilaa käsitelleessä puheessaan presidentin toimikauden pidentämistä kuuteen ja parlamentin eli duuman viiteen vuoteen. Niihin tarvitaan perustuslain muutosta, ensimmäisen kerran sitten vuoden 1993.
Nyt muutokset on jo ehditty hyväksyä duuman alahuoneessa, ja tällä menolla perustuslain muutos läpäisee pikavauhtia loputkin tarvittavat käsittelyt. Sitten tarvitaan vielä presidentti, joka ryhtyy istumaan kuusivuotiskauttaan.
Toistaiseksi ei ole kerrottu, milloin muutokset tapahtuisivat: Medvedevin nykyisen nelivuotiskauden jälkeen vai kesken kauden. Mutta spekulaatiot elävät vahvoina siitä, että tällä kaikella valmistellaan Vladimir Putinin palaamista presidentin virkaan, ehkä jo ensi vuonna.
Aiottuihin uudistuksiin kuuluu myös parlamentin vallan kasvattaminen pääministerin kustannuksella. Nykytilanteessa se tarkoittaisi, että Medvedev olisi ajamassa Putinin asemaa alaspäin. Venäjän politiikan logiikkaan sopii silti paljon paremmin se näkemys, että nyt ollaankin nostamassa Putinia.
Toistaiseksi kaikki on viitannut siihen, että Medvedev ja Putin ovat molemmat näytelleet osaansa hyvin laaditussa käsikirjoituksessa. Kysymys ei ole ollut valtataistelusta, vaan valtajärjestelyistä, ja nyt näkyy olevan uusien siirtojen aika.
Tällainen peli Venäjällä osataan. Mutta vakaan tulevaisuuden varmistamiseen tarvitaan muutakin.
Maailman talouskriisi on aiheuttanut Venäjälläkin pahoja vaikeuksia, toistaiseksi enemmän ylätasolla kuin kansan keskuudessa. Lihavat ajat ovat ilmiselvästi ohitse. Rahaa ei enää sada Venäjälle öljyn, kaasun ja muiden raaka-aineiden myynnillä ja monet suunnitelmat menevät uusiksi.
Kansainvälisessä politiikassa tämä on aistittu myönteisesti niin, että Venäjä istuu neuvottelupöydissä nyt nöyremmällä asenteella kuin jokin aika sitten. Moskovassakin on jälleen oivallettu keskinäisriippuvuuden käsite. Yhteistyö EU:n kanssa on toipumassa Georgia-konfliktista, ja Suomen ulkoministeriössä pidetään jo varmana, että Venäjä on tulossa maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi. Kyse on vain aikataulusta ja neuvottelukohdista, ei periaatteesta.
Ilman WTO-jäsenyyttä Venäjä ei voi monipuolistaa ulkomaankauppansa rakennetta. Pääministeri Putinin puhe torstaina kuvasi hyvin, kuinka kapea kaupan pohja tällä hetkellä on.
Putin lupasi rahaa puolustusteollisuuden suojaamiseksi vararikolta ja tarjosi kalusto-ostoja varten lainaa Kiinalle ja Intialle. Paljon muuta maailmalla kysyttyä tavaraa Venäjällä ei olekaan myytäväksi. On yhä arvoitus, kuinka Venäjä pystyy rakentamaan hyviä hävittäjäkoneita ja avaruuslaitteita, mutta joutuu tuomaan ulkomailta lähes kaikki kulutustavarat. Omaa ostovoimaa jo olisi, omia tuotemerkkejä ei.
Venäjä käyttää kertyneitä öljyrikkauksiaan nyt sisäisen vakauden ylläpitoon. Se on kansalaisten kannalta hyvä ratkaisu, mutta kestävää se ei ole. Talouden avaaminen ja monipuolistaminen on tarpeen, mutta lainsäädännössä ja käytännöissä on paljon esteitä. Lakien muuttaminen näkyy olevan liiankin helppoa silloin kun presidentin valtaa pitää vahvistaa. Todelliset teot talouden hyväksi sen sijaan etenevät kovin vaikeasti, vaikka niistä pidetäänkin puheita.