Oulussa on liikaa pusikkojen valloittamia puistoalueita, joille voitaisiin rakentaa esimerkiksi mukavan näköisiä asuntoalueita. Jos kaupunkia lähestyy mereltä, valtoimenaan rehottavan kasvillisuuden takaa ei näy 130 000 asukkaan keskus, vaan pieni kylä. Näin arvioi Oulun Technopoliksen toimitusjohtaja Pertti Huuskonen.
Kaupunki menettää hänen mielestään paljon vetovoimaisuuttaan muun muassa liian pusikoituneiden maisemien takia. Koska näiden alueiden raivaaminen on työlästä, kaavoittaminen asutukselle ratkaisisi niiden pysymisen siistinä.
Puskaiset näkymät johtuvat siitä, että kaupungilla on valtavasti metsiä ja puistoja, eivätkä voimavarat riitä kuin pienen osan hoitamiseen.
Kaupunginpuutarhuri Taina Penttilä kertoo, että katu- ja viherpalvelujen hallinnassa on noin 430 hehtaaria puistometsää. Niitä raivataan keskimäärin 70 hehtaaria vuodessa.
Myös uusilla asuinalueilla siistitään lähimetsiä. Nyt töitä tehdään Jylkynkankaalla ja tänä vuonna lisäksi Kaakkurissa sekä Hovisuolla.
"Paju kasvaa metrin vuodessa, joten sitä pitäisi raivata kahden vuoden välein. Tienvarsimetsiköt ovat raivauksen tarpeessa muita metsiä useammin, koska paju uudistuu nopeasti valoisilla reuna-alueilla. Tavoitteeksi voisi ottaa metsien käsittelyurakan kerran neljässä vuodessa", Penttilä sanoo.
Teknisen keskuksen metsien ja vesialueiden osastolla olisi myös satoja hehtaareja hoidettavia alueita, joihin kaikkiin aika ja resurssit eivät riitä. Kaupungin metsänhoitaja Olli Lipponen sanoo, että merenranta-alueista osa olisi syytä raivata nykyistä avarammaksi, vaikka osa halutaan pitää tarkoituksella luonnontilassa.
Oulun seudun rannikkomaisemat olivat vuosikymmeniä sitten aivan eri näköisiä kuin nyt, sillä niitä hoitivat laitumella olleet lehmät ja lampaat. Lipponen sanoo, että yksi maisemanhoitokeino olisi pitää kesäisin lampaita tietyissä paikoissa.
"Letonniemen alueella olemme niittäneet tietyissä paikoissa kortteita ja raivanneet pajukoita. Kortteet tahtovat kasvaa entiseen mittaansa muutamassa viikossa. Pajukoiden kurissapito vaatisi jatkuvaa niittoa, mihin meillä ei ole mahdollisuuksia", Lipponen toteaa.
Kaupungin linja on, että joka paikkaa ei raivata avaraksi, vaikka siihen olisi mahdollisuuksiakin. Tekninen keskus teki viisi vuotta sitten suunnitelman Kempeleenlahdelle, jossa esitetään kasvillisuuden raivausta moniin paikkoihin, mutta väleihin jätetään luonnontilaisia kohtia.
Luonnontilaisina säilytetään Letonniemen ja Kempeleenlahden suojelualueet sekä osa Hietasaaresta. Niilläkin alueilla voidaan niittää rantaruovikoita ja poistaa pajukoita, mikä on lintulajiston kannalta toivottavaa.
Kaupungin maisema-arkkitehti Liisa Kääriä-Fischer sanoo, että kaiken raivaaminen ei ole tarkoituksenmukaista, vaan monimuotoisuudesta pitää huolehtia. Vuosi sitten kiisteltiin Toppilansaaren asuntoalueen raivauksista, koska sinne jätettiin joidenkin mielestä liikaa pusikoita.