Kun jotkut vasta pähkäilevät, lähtisivätkö jonnekin ja minnehän sitä siinä tapauksessa lähdettäisiin, Marja ja EeroSimola ovat jo menossa.
Matkailuauto on aina parkkeerattu pihalle nokka tietä kohti ja parinkymmenen vuoden rutiinilla kaappeihin sujahtavat ruuat ja vaatteet. Mitään turhaa ei enää mukaan tule pakattua, mutta koirien tavarat ja puruluut ovat taatusti mukana.
Aivan ensimmäisen matkansa Simolat tekivät vuonna 1984, ostettuaan Marja Simolan vanhemmilta vanhan Solifer-asuntovaunun. Reissu Oulujärven rannalle lienee onnistunut, sillä siitä lähtien pariskunta on ollut tien päällä ahkerasti.
Tällä hetkellä Simoloilla on matkailuauto, jota Marja Simola pitää asuntovaunua helpompana. Kaikki kun on liikkeellä ollessakin samassa tilassa. Keskikokoiseen autoon mahtuu sopuisasti kaksi aikuista ja kaksi koiraa.
Koirat, kymmenvuotias bokseri Tara ja kuusivuotias snautseri Rosa, ovat olleet matkoilla mukana pennusta saakka. Koiraneidit pitävät matkustamisesta ja osaavat käyttäytyä autossa. Liikkeelle lähdettäessä molemmat loikkaavat torkahtelemaan omille sohvilleen ja vauhdin hiljentyessä on aika havahtua.
"Pysähdyimme viime kesänä joen rantaan laittamaan ruokaa ja siihen ajoi saksalainen turistibussi. Saksalaisturistit ihastuivat nähdessään saksalaisrotuiset koirat ja heittelivät niille lentosuukkoja", Marja Simola nauraa.
Kultaakin on huuhdottu
Simoloiden reissaaminen painottuu kesäaikaan. Esimerkiksi viime kesänä koiraperhe kävi Lapissa kultaa huuhtomassa - vaikka hiekkaa se oikeasti oli, Marja Simola huomauttaa. Lisäksi kesäohjelmaan kuului Etelä-Suomen pikkukuntiin ja kaupunkeihin suuntautunut 1100-luvun kirkkokierros. Vähintään kerran vuodessa on myös suunnattava Eeron kotikonnuille Kotkan seudulle.
Syysviikonloppuisin pariskunta suuntaa muun muassa Kylmäluoman leirintäalueelle. Himosienestäjät takaavat sen, että sukulaisetkin pysyvät sienissä. Nykyään Marja Simolaa viehättää matkailuautoilussa kaikkein eniten tunne, että on vapaa kuin taivaan lintu.
"Keskellä matkaakin on oma huusholli. Voi pysähtyä, kun näkee ihanan rannan, syödä ja jatkaa taas matkaa. Koiriakin voi helposti ulkoiluttaa sopivilla paikoilla. Toisaalta voi ajaa keskelle kaupunkia vaikka tutkimaan, millainen sen tori on."
Simoloiden suosikkikohteiksi ovat muodostuneet Oulujärven ympäristö sekä Hailuoto. Oulujärveltä löytyy kangasmaita, joilla on mukava kävellä, ja Hailuoto on lähellä ja sinne voi mennä mihin vuodenaikaan tahansa.
Karavaanareilta aina apua
Nuorempina Simolat reissasivat usein hotellilomille ulkomaillekin, mutta auton kanssa he ovat pysyneet kotimaassa.
"Ulkomaille ei voi oikein ottaa koiria mukaan, emmekä ole innokkaita laittamaan niitä hoitolaankaan. Esimerkiksi Pohjoismaissa olisi mukava käydä, mutta korilla täytyisi olla niin tuoreet rokotukset, että niiden hankinta tulisi turhan kalliiksi."
Karavaanariyhdistykseen Simolat ovat kuuluneet viiden vuoden autotonta taukoa lukuunottamatta. Karavaanareilla on omanlaisensa henki, käsi heilahtaa toisille aina ja omilla leirialueilla ei sellaista ongelmaa tule, ettei apua löytyisi. Karavaanari on oikeasti kaikkien kaveri.
"Lisäksi lähes kaikilla karavaanareiden omilla alueilla on hyvin hoidettuja koirien ulkoilualueita. Ne ovat joko aidattuja alueita tai ulkoilupolkuja, ja karavaanarit pitävät ne siisteinä. Kakat kerätään visusti pusseihin."