Venäläisen öljymiljardöörin Mihail Hodorkovskin vangitseminen ja hänen hallitsemansa Jukos-öljy-yhtiön osakkeiden jäädyttäminen on kiihdyttänyt arvailua siitä, aiotaanko Venäjällä ryhtyä perkaamaan laajemmin neuvosto-omaisuuden yksityistämisen tuloksia.
"Venäjän johto pyrkii varmistamaan sen, etteivät maan turvallisuuden kannalta keskeiset taloudenalat luisu valtionjohdon kontrollin ulkopuolelle", arvioi Pohjoismaisen aluekehityskeskuksen Nordregion vanhempi tutkija Christer Pursiainen pohtiessaan Tukholmasta Jukos-jupakan taustoja.
Venäjää voisikin hänestä luonnehtia markkinatalouden ja säätelytalouden yhdistelmäksi.
Esimerkiksi Hodorkovskin suunnitelma merkittävän Jukosin osakepaketin myymisestä kansainväliselle ExxonMobil-yhtiölle saatetaan kokea uhkana, vaikka presidentti Vladimir Putinin hallinto muutoin kannattaisi yksityiseen omistukseen perustuvaa markkinataloutta.
Hallituksen kontrollipyrkimys
"Venäjän hallituksen ja presidentin strategiassa tiettyjen alojen kuten öljy- ja kaasuteollisuuden täytyy olla tietyllä tavalla Venäjän - eikä minkään muun valtion - kontrollissa", hän sanoo.
Samantapaisen kontrollipyrkimyksen hän näkee toteutuvan satamahankkeissa Suomenlahdella, missä Venäjä menetti osan satamakapasiteetistaan Baltian maille Neuvostoliiton hajottua.
Hodorkovski kuuluu siihen harvalukuiseen ns. oligarkkien eli suurliikemiesten joukkoon, joka 1990-luvulla onnistui monesti hämäräperäisin keinoin ja rahoin hankkimaan isoja omistuksia, kun neuvosto-omaisuutta yksityistettiin nopeasti.
Pursiainen ei usko, että Venäjä pöyhisi yksityistämispäätöksiä tai niihin liittyviä talousrikoksia laajasti.
Se olisi "loppumaton vyyhti", joka karkottaisi sijoittajat, joita maa kipeästi tarvitsee.
"Putin on korostanut, että tämä on erillistapaus."
Oligarkin
harha-askel
Toisena Jukos-vyyhdin taustatekijänä Pursiainen näkee sen, että Hodorkovski on tukenut avoimesti Putinia kritisoivia pieniä liberaalipuolueita.
Hän muistuttaa, että Putin teki valtaantulonsa jälkeen selväksi oligarkeille, että näiden pitäisi väistyä politiikasta. Presidentti Boris Jeltsinin kaudella oligarkeilla oli kiinteä yhteys Kremliin.
"(Putinin) toimia voisi tarkastella - jos olisi myötämielinen - siten, että hän haluaa puhdistaa talouselämän toiminnan poliittista kytkennöistä, jotka eivät kestä päivänvaloa."
Kaksi suurliikemiestä, Vladimir Guzinski ja Boris Berezovski, joutui jo aiemmin Putinin kaudella viranomaisten hampaisiin sen jälkeen, kun he mediaomistustensa kautta saivat sananvaltaa julkisuudessa. Guzinski ja Berezovski ovat rikosepäilyjen takia maanpaossa, ja valtakunnallisten televisiokanavien kontrolli on palautettu Kremlin käsiin.
Voimasuhteiden muutos Venäjän johdon voimaryhmien välillä näkyy myös toimintatavoissa.
"Oligarkkien tilalle ovat tulleet voimaministeriöiden ihmiset ja silloin tyylissä on eroa. Voimaelinten instrumenttina ovat voimakeinot ja valtion pakkokoneisto, kun taas oligarkkien instrumenttina oli raha", Pursiainen huomauttaa.
Putin joutuu hänen nähdäkseen tasapainottelemaan kolmen valtaryhmän välillä: voimaministeriöiden "silovikien" ja liberaalien talouspoliitikkojen lisäksi Kremlissä vaikuttaa vielä joukko Jeltsinin aikana korkeisiin asemiin nousseita virkamiehiä, ns. "perhe", jotka on mielletty oligarkkijärjestelmän takuumiehiksi.
Moni tarkkailija on nähnyt venäläisviranomaisten turvautuneen Jukos-jupakassa "stalinistisiin" otteisiin. Lännessä on kannettu laajemminkin huolta demokratian tilasta Venäjällä.
Demokratian
kulttuurivaje
"Venäjälle on luotu runsaan vuosikymmenen aikana demokraattiset instituutiot, muttei demokraattista poliittista kulttuuria. Venäjälle ominainen autoritaarinen kulttuuri - johon liittyy valtava byrokratia ja siihen liittyvä korruptio - tunkee läpi", Pursiainen sanoo.
Venäläisen demokratian erityispiirteenä hän näkee toimeenpanovallan - presidentin ja hallituksen - ja parlamentin valtasuhteet: "Toimeenpanovalta ei heijasta parlamentin enemmistöä, vaan parlamentti heijastaa toimeenpanovallan näkökantoja."
Nuoren demokratian tilassa hän ei näe ratkaisevaa heilahdusta puoleen tai toiseen. "En tiedä onko Putinin Venäjä sen epädemokraattisempi kuin Jeltsinin Venäjäkään: Jeltsinhän ampui parlamentinkin hajalle ja vuonna 1996 vakavasti suunniteltiin, että presidentinvaaleja ei pidettäisi, koska Jeltsin häviäisi ne. "
