Ylikitkaan laskevan Kirintöjoen neljä kilometriä pitkä sivuhaara, Karijoki, ei ole surullisin esimerkiksi metsätalouden aikoinaan tärvelemistä taimenpuroista Posiolla, mutta töitä senkin kuntoon saamisessa riittää.
Lapin ympäristökeskuksen työporukka on uurastanut purolla kesästä lähtien, ja syksyn kääntyessä lopuilleen paikat alkavat olla siivottuina. Olkoonkin, että kovin järeää kalustoa apuna ei ole - työllistämishankkeesta kun on kyse, käytössä ovat etupäässä lapiot ja kanget sekä kolmijalkavinssi.
Karijärvestä lähtevän puron juoksu on saatu iloisemmaksi ja reitti vaelluskaloille mieluisammaksi, kun hakkuiden aikoinaan jättämiä jätepuitakin on kiskottu kuiville kulkua haittaamasta.
Rungoilla oli jopa tukittu koko puro sen komeimmasta kohdasta, kun metsäkoneille tehtiin väylä työmaalle. "Silta" oli jätetty purkamatta.
Yli 50 puroa inventoitiin
Parannusta on saatu aikaan myös imuruoppauksella. Kuivatusojista valunutta lietettä ja hiekkaa on poistettu tonnikaupalla. Kutusoraikot ovat taas näkyvillä.
Ja jotta uutta ainesta ei tulisi tilanne, ojat on tutkittu suodattavilla padoilla, maanomistajien luvalla.
Erikoistyönjohtaja Vesa Alppiranta uskoo, että toimet auttavat Kitkan taimenta nousemaan puroon sekä talvehtimaan ja lisääntymään siellä entistä paremmin. Samalla hyötyy muu kalasto, muduista alkaen.
"Viime vuonna inventoimme yli 50 Kitkaan laskevaa puroa, ja tämä valittiin ensimmäiseksi kunnostuskohteeksi. Tietoja on noin 250 purokilometriltä. Niissä mahtaisi riittää kunnostettavaa näillä konstein ainakin sadaksi vuodeksi", Alppiranta naurahtaa.
Ennen ei puroja arvostettu, mutta nyt on ääni kellossa muuttunut. Alppiranta uskoo, että yksi syy siihen on kalanviljelyn ja -istutusten kalleus.
"Luontaisen lisääntymisen merkitys kalakantojen hoidossa on huomattu".
Parin metrin lietekerrostumia
Karijoella sotkua on synnyttänyt metsätalouden ohella muukin toiminta ohella. Valuma-alueella olevaa lampea yritettiin kuivata joitakin vuosia sitten seurauksella, että mutavelliä valui puroon valtavat määrät.
"Lietettä oli eräissä syvänteissä pahimmillaan parin metrin paksuisesti, Timo Korva ihmettelee. "Mutta nyt ne ovat kaloille taas mieluisia oleskelupaikkoja."
Pasi Ronkaisen kanssa pohjapatoa rakentava porukan vanhin, Alpo Määttä, muistelee, että ennen metsäkoneiden tuloa Karijoessa asusti nykyistä huomattavasti enemmän purotaimenia. Ne olivat lisäksi isompia.
"Sitten kutupaikat jäivät ravan alle. Toiminta vain oli sen ajan tyyliä. Nyt se ei enää vetelisi."
Määttä ja Ronkainen kantavat turvemättäitä ja kiviä puroon laitettujen puunrunkojen tiivisteeksi kohdassa, missä puro juoksee pidemmän matkaa tasaisena virtana.
"Kynnyksen taakse jää tyynempi paikka. Siihen nousukala voi jäädä levähtämään", Määttä selvittää.
Kirintöjoki seuraavaksi
Kirintöjoki kuuluu nykyisin Ylikitkalla taimenen parhaimpiin kutujokiin, vaikka sitäkin on aikoinaan tärvelty; uiton tarpeisiin ruopattu.
Kahdeksan hengen työporukka ei epäile, etteivätkö nousutaimenet hoksaisi lähteä kiipeämään myös Karijoen kutupaikoille. Yhtymäkohta oli aikaisemmin pikkunorojen muodostama, mutta muutosten jälkeen puro virtaa vuolaana koko loppumatkansa.
Nousutaimenet voivat perimätietojen perusteella olla kahden-kolmen kilon vonkaleita.
Alppiranta silmäilee jo vieressä kohisevalle Kirintöjoelle, sillä se on ensi kesän ohjelmassa. "Siellä tulee olemaan ennen kaikkea kivien siirtelyä rannoilta takaisin jokeen."
Posiolla käytettävät menetelmät on testattu ja hyviksi todettu Savukoskella, jossa ympäristökeskuksen hanketta on toteutettu jo viitenä vuonna, viimeiset kaksi Posion tapaan ESR-rahoitteisena Työvoima tehokäyttöön -projektina.