Jälleen on nähty presidentin valtaoikeuksia koskeva tuttu kuvio. Tasavallan presidentti Tarja Halonen ilmoittaa tiukasti, ettei suostu tinkimään, ja hallitus ja eduskunta antavat vähin äänin hänelle periksi.
Todellista halua presidentin tahdon kyseenalaistamiseen tai uusiin ratkaisuihin ei löydy hallituksesta eikä eduskunnasta, jos se edellyttää kävelyä hänen ylitseen. Presidentiltä on vähennetty muodollisia valtaoikeuksia, mutta hän voi yhä vaikuttaa käytännössä siihen, miten häntä koskevia lakeja muutetaan - tai muutetaanko niitä lainkaan.
Kiistassa on kyse valmiuslain käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta kriisitilanteessa. Oikeusministeriön toimikunta esitti parlamentarismin periaatteiden mukaan, että valmiuslakien käyttöön riittäisi valtioneuvoston eikä presidentin asetus. Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli taas katsonut, ettei nykyinen päätöksenteko täytä perustuslain vaatimuksia.
Presidentin kanslian kannanotto viittaa ulkopoliittiseen johtamiseen kriisitilanteessa. Kuitenkin kriisi voi syntyä myös tilanteessa, joka ei liity ulkopolitiikkaan. Suuronnettomuuden tai rajumyrskyn lamauttaessa yhteiskuntaa on luontevaa, että valtioneuvosto pystyy päätöksiin heti miettimättä valtaoikeuksia.
Muutoson siirtymässä yli vaalien, koska hallitus ei halua julkisesti riidellä Halosen kanssa valtaoikeuksista. Eduskuntaryhmät kannattavat toimikunnan esitystä, mutta puolustusvoimien ylipäällikön ärähdys riittää saamaan poliitikot ruotuun. Pupu menee pöksyyn helponlaisesti.
Ongelma ei kuitenkaan poistu päiväjärjestyksestä, jos se siirtyy yli vaalien. Se tulee aikanaan ensi vuonna muodostettavaa uutta hallitusta vastaan.