Kemi Puolustusvoimat ja säiden haltija järjestivät Kemissä perjantaina puolustusvoimien lippujuhlapäivänä ykkösluokan yleisötapahtuman, joka huipentui ydinkeskustan läpi kulkeneeseen komeaan paraatiin. Pohjoisen Maanpuolustusalueen joukko-osastojen katselmusta seurasi sankasti väkeä Valtakadun varrella.
"Hieman toisenlaisia aseita kuin meillä aikoinaan", kemiläinen rintamamiesveteraani Paavo Järvelin kommentoi, kun kalustoa ja miehistöä vyöryi ohi kaupungintalon kulmalle sijoittuneen veteraanijärjestöjen lippulinnan.
Aurinko paistoi täydeltä terältä, joten myös Hornetit, Hawkit ja helikopterit pääsivät pyyhkäisemään yli luotisuoran valtaväylän. Ohimarssin ja ylilennon näki harvinaisen paljon silmäpareja; paikalla oli armeijan arvion mukaan noin 6 000 kemiläistä ja muita peräpohjalaisia.
Kansa oli liikkeellä kepein mielin, eikä edes katujen hetkellinen sulkeminen aiheuttanut liikenteellisiä ongelmia.
"Me olemme todella iloisia ja ylpeitä, että olemme saaneet valtakunnallisen tapahtuman Kemiin", Kemin sotaveteraanien puheenjohtaja Paavo Köngäs, 81, iloitsi.
Paraati marssittiin vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkeissä noin 1 250 hengen ja 110 ajoneuvon voimin.
Viileästä lämpimään
Punaisen kapinakaupungin mainekin on jo haalistunut ja enää historiankirjojen aineistoa. "Vähän viileämpiäkin aikoja on joskus ollut, mutta viimeiset kolmekymmentä vuotta kaupunki on suhtautunut myönteisesti näihin asioihin", Köngäs huomautti.
Kaupunki olikin perjantain juhlapäivän järjestelyissä mukana täysin rinnoin. Hyvin sujunut valtakunnallinen tilaisuus on kaupungille erinomaista mainosta ja antaa kesälle mukavan lähtölaukauksen myös matkailullisesti.
Kemin kesäinen olohuone sisäsatama toimi puolustusvoimien kaluston esittelyareenana, jonne myös kaupungin kummialus heräteraivaaja Kuha 23 oli kiinnittynyt. Sotilaskodin kuuluisat munkit tekivät kauppansa. Karin perhe Simon Maksniemestä otti kaiken irti näistä sokerisista herkuista.
"Tosihyviä, eivät ollenkaan ylimainostettuja", Pirkko Kari kehui. "Hyvä etteivät mukulat puraisseet sormeensa", aviomies Heikki nauroi. Perheen pienimmät Kaisa, Alisa ja Jussi maiskuttivat munkkeja suu sokerissa.
Kareilla oli Kemin visiitillä selvä työnjako: Perheen miehet tarkastivat armeijan kaluston ja naiset piipahtivat tällä välin uimahallissa. Paraati olikin sitten koko perheen ohjelmassa.
"Harmi ettemme nähneet Leopard-panssarivaunua, hernerokkaakin olisi saanut olla", Heikki Kari kaipaili.
Isänmaallista värinää
Maksniemeläisperheen vanhemmat tunnustivat, että lippujuhlapäivä saa mielen sopukoissa aikaan isänmaallista värinää. Uimahallissakin oli tultu siihen loppupäätelmään, että jos ei muulloin, niin ainakin tällaisina päivinä on syytä vetää siniristilippu salkoon.
Paavo Köngäs ja sotaveteraani Martti Åhman, 84, ovat sitä ikäpolvea, jolle lankesi tehtävä puolustaa sinivalkoisen lipun olemassaoloa.
"Se kannatti siinä mielessä, että saimme pitää itsenäisen Suomen. Emme jääneet Saksan emmekä Neuvostoliiton alle. Hyvä näin", Itä-Karjalaa valloitettaessa haavoittunut sinisen prikaatin Martti Åhman arvioi.
Jatkosodasta ja Lapin sodasta haavoittumatta selvinnyt Paavo Köngäs on samoilla linjoilla Pohjoisen Maanpuolustusalueen komentajan, kenraaliluutnantti Heikki Tilanderin kanssa siitä, että paras järjestely Suomelle on alueellinen puolustus ja yleinen asevelvollisuus.
"Me pystymme hoitamaan tämän omin voimin. Meillä ei ole suurempia liittoutumistarpeita, rauhankumppanuus Natoon riittää. Rauhanturvaamisessa voimme kyllä olla mukana", Köngäs katsoi.
Tilanderin mukaan puolustusvoimat ovat valtiojohdon väline turvallisuuspoliittisten päämäärien saavuttamiseksi
"Myös tänään puolustusvoimien on huolehdittava siitä, että poliittisella johdolla on todelliset valinnan mahdollisuudet turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa. Se edellyttää puolustusvoimilta suorituskykyä, henkeä ja kehittymistä."