Keskusrikospoliisi kertoi tiistaina antaneensa oikeusapua hollantilaisille tutkijoille Ukrainan yläpuolella alasammutun malesialaiskoneen tutkinnassa.
Yksityiskohtia Krp ei ole kertonut, mutta hollantilaisten uutislähteiden mukaan tutkijat tutustuivat Suomessa BUK M1 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmään. Suomessa BUK oli käytössä pitkään, sillä järjestelmiä hankittiin maahamme vuosina 1996-97.
Hollantilaistutkijoiden raportti julkaistaan tänään iltapäivällä Suomen aikaa.
Mikäli tutkinnassa järjestelmällä on myös ammuttu, ainakin ilmatilanvarausten kannalta tämä on voitu tehdä. Puolustusvoimien ei tarvitse kertoa (eivätkä he kerro), millä se milloinkin ampuu, kertoo Finavian lennonvarmistusliiketoiminnan johtaja Raine Luojus.
– Ilmatilanvarausprosessi on tarkkaan säädelty. Siinä on ennakkovarausajat, ja suunnitelmat tehdään viimeistään päivää, mutta yleensä useita päiviä etukäteen, Luojus kertoo.
Ammuntatarkoituksiin Puolustusvoimilla on useita pysyviä varausalueita, jotka ovat käytössä miltei päivittäin. Näitä ovat esimerkiksi Rovajärven ja Niinisalon alueet sekä Suomenlahden alueella sijaitsevia rannikkolinnakkeita.
– Ilmavoimat taas varaa omiin tarkoituksiinsa päivittäisen toiminnan harjoitusalueita. Vilkkaana harjoituspäivänä voi olla, että heidän käytössään on 10-20 prosenttia Suomen ilmatilasta. Siviililiikenne Suomen lentoasemille sekä Suomen ylilentävä liikenne pystytään kyllä hoitamaan.
Finavian ilmatilanhallinnan kannalta ei ole merkitystä, onko ilmatila varattu lentotoimintaan vai kovapanosammuntaan.
– Suljettuun ilmatilaan on tietyt varoetäisyydet, ja lentoliikenne johdetaan sen ohi tai yli. Jos vaikkapa Santahaminassa varusmiehet ampuvat rynnäkkökivääreillä, sitä varten varataan varuskunnan ympärillä oleva alue. Kiväärinluoti ei kuitenkaan lennä tiettyä korkeutta ylemmäs, joten varaus ei ole kovin korkea.
Ilmatilanvaraukset loppuvat lentopinnalle 660 (noin 20,1 km), joka on valvotun ilmatilan raja. Moisessa korkeudessa tosin ei lennä edes jokainen hävittäjäkone. Finnairin uusimman kaluston, Airbus A350 XWB -kaukoliikennekoneen, suurin matkalentokorkeus on lentopinta 430 (noin 13,1 km).
Ilmatilanhallinta on julkista tietoa, ja suljetuista ilma-alueista tiedotetaan siviili-ilmailijoille etukäteen. Kun alueen varsinainen aktivointi alkaa, varoupseeri soittaa Finavian ilmatilanhallintayksikköön.
– Kun alueella ei ole ketään, se suljetaan PV:n käyttöön.
Moderni liikennekone pystyy matkalentokorkeudessakin navigoimaan 0,1 merimailin (alle 200 metriä) tarkkuudella, joten suurta eksymisen vaaraa ei ole.
Näkölentosäännöillä lentävät pienkoneet ovat toki joskus saattaneet eksyä suljetuille ilma-alueille.
– Joskus ne menevät sinne. Ne huomataan aina, ja vaarallinen toiminta keskeytetään heti, Luojus kertoo.
Ilmatilan ennakkovarausaika saattaa olla pidempi kuin varsinainen aktivointi, joten heti, kun PV:n tarve lakkaa, ilmatila palautetaan siviilikäyttöön.