Puolustusvoimat joutuu miettimään tehtäviään perinpohjaisesti lähivuosien aikana. Säästötarve on niin suuri, ettei nykymuotoista armeijaa kyetä ylläpitämään.
Puolustusvoimat on tosipaikan edessä. Ei siksi, että Suomea uhkaisi jokin erityinen vaara, jonka vuoksi puolustusvoimien pitäisi nostaa valmiuttaan vaan siksi, että hallitusohjelman säästötavoitteet pakottavat rajuihin rakenteellisiin muutoksiin. Raha sanelee sen, että puolustusvoimat on komentajansa, kenraali Ari Puheloisen taannoin julistamassa uudessa asennossa vielä tämän hallituskauden aikana.
Joidenkin varuskuntien lakkauttamista pidetään jo miltei kirkossa kuulutettuna, samoin uusien asehankintojen lykkäystä ja puolustusvoimien siviilien irtisanomisia. Yhtenä säästökohteena on esitetty lyhimmän palvelusajan supistamista kuudesta neljään kuukauteen.
Palvelusajan lyhennyksellä on kauaskantoiset vaikutukset. Herää kysymys, kyetäänkö neljässä kuukaudessa kouluttamaan sotilaita, joita nykyaikainen armeija tarvitsee. Ellei, on pakko palata peruskysymykseen eli mikä on se uhka, jota varten armeijaa tarvitaan ja millainen on sotaväki, joka vastaa uskottavasti tuohon uhkaan.
Hallituksen ohjelmassa puolustushallinnon säästötavoitteeksi on asetettu 200 miljoonaa euroa vaalikauden aikana. Se on noin seitsemän prosenttia hallinnonalan 2,8 miljardin euron budjetista.
Todellinen säästötarve on tätäkin korkeampi, sillä puolustushallinto saa osansa siitä noin 350 miljoonan euron säästöpaketista, josta hallitus on päättänyt, mutta jota ei ole vielä jaettu. Lisäksi hallinnonalan sisällä on noin 150 miljoonan euron edestä palkankorotuksista ja muista syistä johtuvia kustannuspaineita.
Säästösumma on niin valtava, ettei sitä kyetä kuittaamaan kosmeettisin toimin.
Lyhimmän varusmiespalvelusajan alentaminen kuudesta neljään kuukauteen toisi 57 miljoonan euron säästön. Tätä esitettiin yhtenä äärimmäisenä vaihtoehtona selvitysmies Risto Siilasmaan asevelvollisuustyöryhmän raportissa viime syksynä.
Palvelusajan lyhentäminen ammuttiin alas jo tuolloin. Niin on ammuttu myös nyt. Sekä ammattiupseerit että varusmiehiä edustava varusmiesliitto ovat todenneet, ettei neljässä kuukaudessa kyetä antamaan juuri muuta kuin henkilökohtainen koulutus. Sotilastaitoihin oleellisesti kuuluvaa joukkojen toimintaan liittyvää oppia ei ehditä antaa siinä ajassa.
Siilasmaan työryhmä lähti siitä, että Suomessa säilytetään yleinen asevelvollisuus. Tämän toteutumista heikentää, jos palvelusaika vedetään niin lyhyeksi, ettei riittävää koulusta kyetä antamaan. Toisaalta yleistä asevelvollisuutta nakertaa myös se, että jo nyt noin kymmenen prosenttia varusmiesikäisistä hylätään kutsunnoissa. Tätäkin suurempi joukko, noin 20 prosenttia, keskeyttää palveluksen.
Puolustusvoimien säästötarpeet yhdistettyinä siihen, että yhä useampi jättää palveluksen väliin, ajaa kehitystä Ruotsin tielle. Ruotsihan luopui yleisestä asevelvollisuudesta rauhan aikana. Myös armeijan tehtävä siellä nähdään paljon muuna kuin koko maan kattavana puolustamisena.