Puolustusvoimat jakaa sodan ajan operatiiviset tehtävät uudelleen ja virtaviivaistaa organisaatiotaan vuoteen 2008 mennessä. Maavoimia johtamaan perustetaan oma puolustushaaraesikunta, jolle tulee kokonaiskehittämisen lisäksi myös alueellinen ja operatiivinen vastuu.
Merivoimilla ja ilmavoimilla on jo ennestään omat puolustushaaraesikuntansa ja vastaavat tehtävät. Puolustushaarojen yhteisoperaatioita johtaa pääesikunta.
Nykyisessä järjestelmässä maavoimien operatiivinen vastuu on maanpuolustusalueiden esikunnilla. Niiden tehtävät on uuden maavoimaesikunnan myötä tarkoitus järjestää uudelleen. Lopullisia päätöksiä maanpuolustusalueista ei ole vielä tehty.
Vielä 1980-luvun lopulla sodan ajan määrävahvuus oli 740 000 sotilasta. Kun maanpuolustusalueet perustettiin, se oli 540 000, ja vuoteen 2008 mennessä määrävahvuus laskee 350 000:een.
"Puolustusvoimien johtamisjärjestelmä ja joukkotuotantojärjestelmä saatetaan vastaamaan sodan ajan muuttuvaa vahvuutta ja turvallisuusympäristön kehitystä. Tämä organisaatiomuutos edellyttää esikuntien määrän vähentämistä. Ilmeisesti joudumme supistamaan myös joukko-osastojen määrää", toteaa pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Kari Rimpi.
Hän toteaa myös, että samaa operatiivista vastuuta ei voi olla sekä maanpuolustusalueiden esikunnilla että perustettavalla maavoimaesikunnalla.
"Kun operatiiviset tehtävät jaetaan uudelleen, vapautuu esikunnista henkilöstöä ja voimavaroja, joita voidaan käyttää meidän uusiin systeemeihimme, olkoon nyt kyse helikopteritoiminnasta tai elektronisesta sodankäynnistä tai mistä tahansa uusista puolustukseen liittyvistä asioista."
Rationalisoinnilla säästöjä
Puolustusministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelmaan vuosille 2005-2008 on kirjattu, että puolustuskyvyn edellyttämän suorituskyvyn kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi puolustusbudjetista pyritään käyttämään noin kolmannes materiaalihankintoihin.
Jotta tämä olisi mahdollista, puolustusvoimien toimintamenojen kasvu on määrä pysäyttää toimintoja ja organisaatiota rationalisoimalla vuoteen 2008 mennessä.
Rationalisointi liittyy puolustusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmän kehittämiseen, jonka lähtökohtina ovat sodan ajan tehtävien, kansainvälisen toiminnan sekä alueellisen puolustuksen vaatimukset. Kehityksen myötä on siis kaavailtu myös maanpuolustusalueiden lakkauttamista sekä niiden operatiivisen ja alueellisen vastuun siirtämistä erilliselle maavoimaesikunnalle.
Puolustusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmä 2008 muodostetaan pääesikunnasta, kolmesta operatiivisesta, ilmavoimien, merivoimien ja maavoimien puolustushaaraesikunnasta, alueellisista esikunnista, joukko-osastoista, sotilaslaitoksista ja muista yksiköistä.
Operatiivisten puolustushaarojen yhteisoperaatioita ryhdytään johtamaan nykyistä tiiviimmin pääesikunnasta.
Maavoimaesikunnan uutta sijoituspaikkaa ei ole lyöty lukkoon, mutta joku Etelä-Suomen nykyisistä esikuntakaupungeista olisi Rimmin mukaan strategisen iskun torjuntaa ajatellen johdonmukainen ratkaisu. Sijoituspaikasta on olemassa myös muita ideoita.
Nykyisin Läntisen maanpuolustusalueen esikunta sijaitsee Hämeenlinnassa, Itäisen maanpuolustusalueen Mikkelissä ja Pohjoisen maanpuolustusalueen Oulussa. Suunnitelmien mukaan kaikissa näissä kaupungeissa toiminee myös jatkossa esikunta, vaikka sotilasläänien lukumäärää pudotettaisiin nykyisestä 12:sta siviilihallinnon läänimäärään.
Puolustusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala totesi jo vuodenvaihteen päiväkäskyssään nopeasti kasvavien henkilöstökulujen kasvattavan toimintamenoja. Menojen kasvua on hänen mukaansa voitava jarruttaa henkilöstökokoonpanoja ja koulutusjärjestelmää tarkistamalla, mutta hän kehotti varautumaan myös joidenkin joukko-osastojen yhdistämiseen tai lakkauttamiseen.
Samaan suuntaan vaikuttaa varusmiesikäluokkien pieneneminen. Mahdollisten muutosten suunnitellaan ajoittuvan vuoden 2008 alkuun, jolloin uuden johtamis- ja hallintojärjestelmän on tarkoitus astua voimaan.