OULU Puolustusvoimat luottaa maanpuolustuksen materiaalihankinnoissa voimakkaasti alkuperältään pohjoismaiseen ja muuhun länsieurooppalaiseen aseistukseen ja kalustoon.
"Pyrimme hankkimaan nimenomaan yhteispohjoismaisin hankinnoin pohjoismaista tai eurooppalaista kalustoa. Tietysti jotakin joudutaan hankkimaan myös Euroopan ulkopuolelta", kertoo eversti Pentti Väänänen puolustusvoimien materiaalilaitokselta.
Puolustusvoimien, erityisesti maavoimien, materiaalihankinnoissa etusijalla ovat kotimaiset toimittajat. Viime aikoina on vuosittain ostettu 20-30 prosenttia suomalaisvalmisteista kalustoa.
"Tavoitteena on mahdollisuuksien mukaan nostaa kotimaisen materiaalin osuutta", muistuttaa kaupallinen neuvos Arto Koski puolustusministeriöstä.
Kun tietyntyyppistä aseistusta ollaan hankkimassa, kysellään, ovatko muut maat, lähinnä Pohjoismaat tai muu Eurooppa, kiinnostuneita samanlaisesta kalustosta.
"Tällöin päästään isompiin hankintoihin kerralla, jolloin se on halvempaa", Väänänen toteaa.
Esimerkiksi sopii puolustusvoimien lähiaikojen suurin kauppa, yhteiseurooppalaisten kuljetuskopterien hankinta. NH-90-kopterien valmistukseen osallistuvat Saksa, Hollanti, Ranska ja Italia, ja Suomeen niitä ostetaan pohjoismaisella yhteishankinnalla. Kopterien toimitukset alkavat vuonna 2004.
Pohjoismaat ja Eurooppa ovat Kosken mukaan puolustusvoimien "luonnollisin viitekehys", mutta kalustohankinnoissa ei niiden kanssa tehdä automaattisesti yhteistyötä.
"Jos kustannustehokkain vaihtoehto tulee muualta, niin näitä voidaan hankekohtaisesti katsoa."
Maavoimilla meneillään satoja hankkeita
Puolustusvoimien materiaalisen kehittämisen painopisteenä on maavoimat ja sen kolmesta jääkäriprikaatista muodostettujen valmiusprikaatien tulivoiman ja liikkuvuuden parantaminen. Maavoimilla on meneillään satoja erilaisia hankkeita, jotka kypsynevät aikanaan hankintapäätöksiksi.
Liikkuvan, lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ostamista on suunniteltu muutama vuosi ja asiasta saataneen hankintapäätös alkusyksyn aikana.
Ohjusjärjestelmien määrää ei julkisteta, mutta kyseessä on kuitenkin useiden satojen miljoonien markkojen osto.
"Tarjouspyyntökilpailu on edelleen käynnissä. Siinä on useita eurooppalaisia vaihtoehtoja", Arto Koski valottaa.
Niin ikään satojen miljoonien hankinta on käytettyjen saksalaisten Leopard-taistelupanssarivaunujen ostaminen.
Puolustusmateriaalin yhtenä merkittävänä alkuperämaana on viime aikoina ollut Israel, josta hankittuja Ranger-tiedustelulennokkijärjestelmiä täydennetään jo tänä vuonna. Lisäksi hankitaan kenttäradioita ja israelilaista tekniikkaa sisältäviä EuroSpike-panssarintorjuntaohjusjärjestelmiä, joiden sopijaosapuoli on tosin sveitsiläinen.
"Ohjuksia koskeva hankintapäätös on tehty jo vuosia sitten. Ne on maksettu ja ovat tulossa jo", Pentti Väänänen kertoo.
Puolustusjärjestelmissä maksut jakautuvat yleensä usealle vuodelle, koska tehtaat eivät pysty toimittamaan kalustoa kerralla, pääesikunnan tiedotuspäällikkö Erkki Paukkunen lisää.
Tarkoitus helpottaa yhteistoimintaa
Maavoimille isoimmat kalustoryppäät tulivat 1960-luvulla Neuvostoliitonkaupan mukana ja toinen vastaavahko määrä ostettiin myöhemmin DDR:n jäämistöistä.
Maavoimien vanhempi panssarikalusto on ollut venäläistä, käsiaseet ja rynnäkkökiväärit taas kotimaisia. Kenttätykit ovat pääosin kotimaisia, mutta käytössä on edelleen myös venäläisiä.
Venäjältä on tuotu paljon kuljetuskalustoa, mutta erityisesti raskaat kuorma-autot ovat nykyisin lähinnä suomalaisia.
"Tällä hetkellä ei juurikaan hankita Venäjältä, vaan pääasiassa kotimaista ja länsi-yhteensopivaa kalustoa", eversti Väänänen huomauttaa.
Yhteensopiva kalusto helpottaa Arto Kosken mukaan yhteistoimintaa kansainvälisissä tehtävissä.
Ajoneuvoja hankitaan tällä hetkellä pääasiassa kotimaasta, mutta esimerkiksi CV 90 -taisteluajoneuvojen ja niihin soveltuvien Amos-järjestelmien myynti maajoukoille on suomalais-ruotsalaisen Patria Hägglundsin kauppoja.
Ilmavoimille MiG-hävittäjät hankittiin aikoinaan itänaapurilta ja Drakenit taas länsinaapurilta. Nyt on siirrytty yhdysvaltalaisiin Hornet-koneisiin.
Merivoimilla on paljon kotimaassa rakennettuja aluksia, mutta aseita ja ohjuksia niihin on hankittu pääasiassa muista länsimaista.
