Suomen puolustusvoimien muutostahti on raju ja se koskettaa myös armeijan palveluksessa työskenteleviä. Pääesikunnan viime viikolla julkistamien lukujen mukaan muutaman seuraavan vuoden aikana työtehtävien määrä vähenee puolustusvoimissa peräti 1 100:lla.
Vähennysten määrä ei sinänsä yllätä vaan on jotakuinkin sellainen kuin mitä aiempien päätösten perusteella voitiin odottaa. Vähennysten taustalla ovat puolustusvoimissa käyttöön otettava uusi johtamisjärjestelmä sekä puhdas säästötarve.
Karuilta nuo luvut siitä huolimatta tuntuvat. Kaiken lisäksi niiden päälle tulee lisää tehtävävähennyksiä kahdesta vuonna 2009 lakkautettavasta joukko-osastosta, joiden nimiä ei vielä tiedetä.
Puolustusvoimien työntekijöiden kannalta ratkaisusta voi kaivaa sen myönteisen näkökohdan, että ensisijaisesti väkeä vähennetään luonnollisen poistuman kautta. Moni armeijaa palveleva joutuu työpaikkansa säilyttääkseen kuitenkin muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Irtisanomisiakin lienee tulossa, vaikka niiden sanotaan olevankin viimeinen keino.
Näihin asti armeijaa on voinut pitää jokseenkin turvallisena työpaikkana. Nyt se aika näyttää olevan lopullisesti ohi.
Puolustusvoimillemuutos on historiallisen suuri. Uudistuksia tulee esikunta-, varuskunta- ja varikkorakenteeseen. Nyt esitellyissä muutoksissa on kyse ennen kaikkea aiempien päätösten viennistä käytäntöön. Päätökset liittyvät uuden puolustusselonteon linjauksiin sekä valtioneuvoston lähivuosille asettamiin budjettikehyksiin, jotka kuristavat myös armeijaa.
Rakenneuudistuksen johtoajatuksia on maavoimien aseman vahvistaminen. Maavoimien esikunnassa Mikkelissä työskentelee vuoden 2008 alussa 250 ihmistä. Vaikka Etelä-Savon pääkaupunki menettääkin varusmieskoulutuksen, tilalle se saa suuren joukon sotilaita, joiden kaulassa on paljon komeammat arvomerkit.
Maavoimien uudistuksen sanotaan vievän sen järjestelmän lähelle sodanajan organisaatiota. Ilmauksena se säpsäyttää, mutta toisaalta ratkaisu on perusteltavissa: puolustusvoimien perimmäinen tarkoitus on sodan aikaan varautuminen.
Merkillepantavaa uudistuksessa on myös se, että esikuntien kokoonpanoissa ja toimintatavoissa on tavoitteena läntinen yhteensopivuus. Esikuntien kohdalla uusi organisaatio vastaa Nato-mallia. Tätäkin voi pitää johdonmukaisena viime vuosien kehityksen jatkona, vaikka sanaa Nato ei uudistuksen yhteydessä ole suuresti kuulutettukaan.
paakirjoitus@kaleva.fi