Yhdysvaltain puolustusministeri Chuck Hagel ilmoitti tänään jättävänsä tehtävänsä. Hagel ja presidentti Barack Obama vakuuttivat lehdistötilaisuudessa, että ratkaisuun päädyttiin molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä.
Obama kiitti Hagelia vuolassanaisesti "ystävyydestä" ja "johtajuudesta". Politiikan kulisseissa kuitenkin huhuttiin Hagelin saaneen potkut Obaman kaivattua uutta potkua taisteluun äärijärjestö Isisiä vastaan.
Republikaanileiristä puolestaan kerrottiin Hagelin turhautuneen mahdollisuuksiensa rajoittamiseen ja päättäneen itse jättää Pentagonin.
Obaman ulkopolitiikkaa ahkerasti arvostellut senaattori John McCain kertoi puhuneensa Hagelin kanssa puhelimessa maanantaina.
- Hän oli hyvin, hyvin turhautunut. Valkoisesta talosta vuodetaan jo juttuja, ettei hän ollut pätevä tehtävään. Uskokaa minua, kyllä hän oli, McCain viestitti.
Ääri-islamilaisten jihadistien nettisivuilla ja Twitter-viesteissä juhlittiin Hagelin eroa, jonka katsottiin olevan seurausta Isisin menestyksestä taistelussa Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan.
Nainen Pentagonin johtoon?
Entinen republikaanisenaattori ja Vietnamissa kahdesti haavoittunut sotaveteraani Hagel, 68, nousi puolustusministeriksi vajaat kaksi vuotta sitten. Hänet valittiin johtamaan amerikkalaisjoukkojen vetäytymistä Afganistanista ja asevoimien sopeutumista pienempiin puolustusmenoihin.
Sitten eteen tulivatkin Syyrian sisällissodan jatkuminen ja erityisesti Isis-järjestön nousu. Hagelin kerrottiin viime kuussa laatineen muistion, jossa vaadittiin määrätietoisempia toimia presidentti Bashar al-Assadin hallintoa ja Isisiä vastaan.
Hagel jatkaa puolustusministeriön johdossa kunnes Obaman nimittämän seuraajan valinta on vahvistettu senaatissa. Presidentti ei maanantaina nimiä maininnut, mutta yhtenä varteenotettavana ehdokkaana pidetään Pentagonissa korkeassa tehtävässä aiemmin työskennellyttä Michele Flournoyta. Hän olisi ensimmäinen nainen Yhdysvaltain puolustusministerinä.
Nimityskuulemiset tarjoavat joka tapauksessa kongressivaalit voittaneille republikaaneille erinomaisen tilaisuuden Obaman ulkopolitiikan lyttäämiseen.