Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) ehdottaa, että Suomi ja Ruotsi voisivat kehittää yhteistä merivalvontaa. Tämä passaisi Häkämiehen mielestä hyvin osaksi Suomen puolustusvoimia odottavaa suurta remonttia. Puolustusvoimien edessä olevista muutoksista ovat puhuneet sekä Häkämies että puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen useaan otteeseen viime kuukausien aikana.
Häkämiehen mukaan rauhanajan yhteinen merivalvonta mahdollistaisi sen, että Suomi voisi käyttää hyväkseen ruotsalaisten sukellusveneiden valvontatietoja. Suomellahan ei ole ollut omia toimivia sukellusveneitä sitten toisen maailmansodan. Eikä niitä olla näillä näkymin hankkimassakaan.
Häkämiehen ehdotus sopii hyvin siihen linjaan, jota Pohjoismaiden kesken puolustuksen saralla on harjoitettu jo pidemmän aikaa. Ehdotus onkin nähtävä tuon toiminnan syventämisenä ja osana puolustusvoimien edessä olevia leikkauksia.
Pohjoismaiden puolustusyhteistyön juuret ovat niinkin kaukana kuin Suezin kriisissä vuonna 1956. Tuolloin Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti toimivat yhteistyössä rauhanturvaoperaatiossa. Yhteistyö kriisinhallinnassa on jatkunut noista päivistä lähtien. Viimeisimmät merkittävät yhteisponnistukset ovat liittyneet Bosnian ja Afganistanin kriisinhallintaoperaatioihin sekä Euroopan unionin nopean toiminnan yhteispohjoismaisen osaston kouluttamiseen.
Sotilaiden välinen yhteistyö Pohjoismaissa on laaja-alaista. Yhteistyö pitää sisällään harjoituksia, koulutusta, operaatioihin osallistumista, tietojen vaihtoa ja materiaalien hankintaa.
Yhteistyötä varten perustettiin parisen vuotta sitten oma toimielin, Nordefco. Sen perusajatuksena on, että kukin maa vahvistaa omaa kansallista puolustustaan yhteispohjoismaisen yhteistyön avulla.
Tarkoitus on siirtyä aikaisempaa tavoitteellisempaan toimintaan, jossa kukin maa antaa yhteistyölle parasta osaamistaan. Jokainen maa erikoistuu johonkin tiettyyn osa-alueeseen, ja hyöty siitä jaetaan kaikkien kesken. Tämän avulla pienemmin kansallisin taloudellisin panostuksin saadaan aikaan aikaisempaa suurempi yhteinen etu.
Merialueen valvonnassa harjoitetaan yhteistyötä Ruotsin kanssa jo nyt. Muutaman vuoden ajan on vaihdettu niin sanottua meritilannekuvaa. Yhteistyön tiivistämisen perustana on se tosiasia, että mailla on yhteiset edut valvottavanaan merellä.
Pohjoismaiden sotilasyhteistyön ei missään vaiheessa ole sanottu tähtäävän yhteiseen sotilasliittoon. Natoon kuuluvilla Pohjoismailla tuskin on minkäänlaista tarvettakaan uuden liiton rakentamiseen. Sen sijaan muunlainen yhteistoiminta on niiden näkökulmasta tervetullutta.
Sotilasyhteistyö ei korvaa kansallisia armeijoita. Kullakin maalla on viime kädessä vastuu omasta alueestaan ja sen suojelemisesta. Tietty puolustuskyky täytyy säilyttää kriisitilanteita varten, sillä kokemus on osoittanut, ettei koskaan tiedetä, mitä apua kriisin kohdatessa on saatavissa.