Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien yhteensovittaminen on nytkähtämässä ison askeleen eteenpäin, mikäli kummankin maan poliittiset päättäjät siunaavat puolustusyhteistyöstä laaditun raportin toimenpide-ehdotukset.
Raportissa esitetään tiiviimpää yhteistyötä maalla, merellä ja ilmassa. Kuvio muistuttaa kummankin maan suhdetta Natoon: mahdollisimman lähelle, mutta ei liittolaissuhteeseen.
Suomi ja Ruotsi eivät ole Naton jäseniä, mutta ovat mukana tiiviissä yhteistyössä sen kanssa. Tällä viikolla esitellyn yhteistyöselvityksen mukaan maat eivät muodostaisi puolustusliittoa eivätkä sitoutuisi mihinkään kriisin oloissa.
Tämä herättää heti kysymyksen siitä, riittävätkö esitetyt toimenpiteet etenkin kun koko ajan puhutaan vain rauhan ajan yhteistyöstä. Avoimeksi jää, mitä tapahtuisi kriisitilanteessa.
Yhteistyön taustalla on Suomen ja Ruotsin huoli puolustuksensa tilasta. Molemmissa maissa sotilasmenoja on jouduttu leikkaamaan siinä määrin, että usko itsenäiseen puolustuskykyyn on alkanut horjua. Ruotsissa epävarmuutta on lisännyt myös siirtyminen asevelvollisuuteen perustuvasta puolustusvoimista palkka-armeijaan.
Toissavuodelta on muistissa vielä Ruotsin puolustusvoimien komentajan arvio, jonka mukaan Ruotsi pystyisi puolustautumaan hyökkäystä vastaan vain viikon ajan. Pelkoa puolustuksen kyvystä on lisännyt Ukrainan kriisi ja siihen liittyen Venäjän sotilaallisen aktiivisuuden kasvu Euroopassa.
Kumpikaan maa ei ole ollut valmis liittymään Natoon kansan vastustuksen vuoksi. Tosin Venäjän sotilaallinen pullistelu on lisännyt Naton kannatusta Pohjanlahden molemmin puolin.
Ajankohdan jännittyneisyyttä kuvaa se, että raportin mukaan ensimmäisiä tehtäviä on rakentaa maiden puolustuksen eri tasoja palveleva suojattu viestiyhteys.
Keskeistä tulevassa kanssakäymisessä on sotilaiden ja eri aselajeista erikseen nimettyjen joukkojen yhteinen koulutus ja harjoittelu sekä niihin liittyen mahdollisuus käyttää kummankin maan tukikohtia ja satamia.
Yhteistyömuotoja rakennettaessa on pohdittu myös suurempien asehankintojen tekemistä yhdessä. Tämä kiinnostaa erityisesti länsinaapuria, sillä Ruotsi on sikäläisen rauhantutkimuslaitos Siprin mukaan väkilukuun suhteutettuna maailman suurin aseviejä.
Suomea odottavat lähivuosikymmeninä mittavat asehankinnat, muun muassa miljardeja maksava hävittäjäkaluston uusiminen. Epäilemättä Ruotsi haluaisi osansa tästä kakusta ja tarjota Jas-Gripeneitään amerikkalaisten Hornetien seuraajiksi.
Ensireaktioista päätellen puolustusyhteistyön syventämisellä on laaja poliittinen tuki. Tämä tarjoaa mahdollisuuden viedä suunnitelma käytäntöön.
Yhteistyön tiivistäminen vastaa myös kansalaisten enemmistön kaipuuseen turvata uskottava puolustus menettämättä liittoutumattomuutta.