Puolustusvoimia odottaa säästöt, joita on mahdoton tehdä, ellei rakenteita muuteta. Nykymenoon rahat eivät yksinkertaisesti riitä.
Jotta puolustuksen rakenteita voidaan muuttaa, täytyisi kyetä keskustelemaan, millaiset asevoimat Suomi tarvitsee. Tämä puolestaan pakottaa pohtimaan niitä todennäköisiä uhkia, joiden keskellä elämme. Kysymystä uhista kartellaan ja kierrellään.
Yleinen asevelvollisuus aluepuolustuksineen on niin ikään sinetöity. Mutta myös näistä on voitava puhua ilman etukäteen naulattuja kantoja, kun keskustellaan puolustusvoimien uudistamisesta vastaamaan sekä taloudellisia mahdollisuuksia että muuttunutta maailmantilannetta.
Puolustusmenoista pitää leikata 200 miljoonaa euroa tämän vaalikauden aikana. Tämän lisäksi puolustushallinto joutunee ottamaan osansa myös siitä säätöpaketista, jota hallitus ei ole jakanut vielä eri hallintokuntien kesken.
Kaiken päälle tulevat palkankorotuksista, polttoaineiden hinnannousuista ja monista muista suunnista kohdistuvat kustannuspaineet, jotka nostavat säästötarpeen 400 miljoonan euron tuntumaan.
Säästötarpeen suuruutta kuvaa hyvin se, että jos kaikki puolustusvoimien 15 000 työntekijää lomautettaisiin kuukaudeksi, niin kuin on väläytetty yhtenä vihonviimeisistä keinoista, tuottaisi se 50 miljoonan euron säästöt. Lähes kaikki julkisuudessa esitetyt säästötoimet tuntuvat hyttysen ininältä Hornetin rinnalla.
Joukko-osaston lakkauttamisella säästettäisiin 20-40 miljoonaa euroa. Muut esillä olleet menojen vähennykset ovat vaikutukseltaan tätäkin vaatimattomampia.
Joukko-osastoja tullaan lakkauttamaan. Se on selvä asia. Jo nyt varuskunnissa on 1 500 tyhjää punkkaa. Ikäluokat pienevät vielä tästä ja asevelvollisten määrä putoaa noin 4 000:lla nykyisestä. Tämä mahdollistaa viiden keskikokoisen, noin tuhannen henkilön, varuskunnan sulkemisen.
Ennen kuin varuskuntien ikkunoita naulataan lopullisesti kiinni, olisi hyvä käydä kattava keskustelu puolustuksen periaatteista.
Onko yleinen asevelvollisuus sittenkään iänikuisesti viisasta etenkin kun koko ajan suurempi osa ikäluokasta jättää sen käymättä lähinnä terveyssyistä? Kumpi on mielekkäämpää: joten kuten aseistettu ja koulutettu suuri joukko vai ajan vaatimin työkaluin varustettu, mutta määrällisesti selkeästi pienempi ammattiarmeija?
Toinen perustavaa laatua oleva kysymys liittyy siihen, ovatko meidän uhkamme sellaisia, että on viisasta toimia enää aluepuolustuksen periaattein?
Jos nykymuotoisesta asevelvollisuusarmeijasta halutaan pitää kiinni, samoin kattavasta aluepuolustuksesta, tarvitaan lisää rahaa.
Suomalaisten maanpuolustustahto on tunnetusti korkea.
Mutta voi olla, että tahto joutuu koetukselle, jos näinä talouden ankeina aikoina maanpuolustukseen pantaisiin lisää rahaa samaan aikaan kun kaikkialla muualla yhteiskunnassa vedetään vyötä kireämmälle.