Puolustusvoimien uudistamisen välttämättömyydestä vallitsee laaja yksimielisyys. Eri asia on, säilyykö yksituumaisuus, kun pitäisi löytää keinot sopeuttaa puolustusvoimat tilanteeseen, jossa varusmiespalvelukseen astuvien määrä vähenee vuoden 2015 jälkeen ja vanhat sotatarvikkeet ruostuvat käsiin.
Sekä puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen että puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) ovat esittäneet puolustusvoimien perusteellista uudistamista. Puhutaan jopa siitä, että puolustusvoimia odottaa suurimmat muutokset sitten toisen maailmansodan.
Toistaiseksi pöytään on lyöty varsin yleisiä linjauksia kuten ajatus varuskuntien vähentämisestä sekä tarve uusia maavoimien vanhentuvaa kalustoa. Taustalla on tosiasia, että palvelukseen astuvien määrä vähenee. Jos muita keinoja ei keksitä, turvaudutaan Risto Siilasmaan työryhmän ajatukseen lyhentää palvelusaikaa.
Puolustuksen kehittämistä on Suomessa linjattu pitkälti selontekojen pohjalta ja kansallisen yhteisymmärryksen hengessä. Ongelmaksi on muodostunut se, että selontekojen rakentelu kestää pitkään ja monet niissä esille nousevat ajatukset ehtivät vanheta.
Tärkeintä on löytää menetelmät, jotka takaavat parhaan lopputuloksen. Selvää on, että jos uudistussuunnitelmat aiotaan panna täytäntöön pian, täytyy myös keinosta kyetä sopimaan nopeassa aikataulussa ja laajalla rintamalla.
Puolustusvoimien uudistamisen käytännön toimien rakentelu on hyvä käynnistää jo nyt ennen vaaleja niin, että uuden eduskunnan ei tarvitse aloittaa tyhjältä pöydältä ja että puolustusvoimat saadaan komentajan ja ministerin esittämään uuteen asentoon aikataulun mukaan vuonna 2016.