Ensi vuoden kunnallisvaalien toistaiseksi äänekkäin lähtölaukaus kuultiin viime viikonloppuna Suomen keskustan kokoontumisissa. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen löi pöytään rohkeat tavoitteet. Niihin pääsy on kovan työn takana.
Suomessa on paraikaa menossa neljän vaalivuoden putki. Vuoden 2006 presidentinvaalien ja viime kevään eduskuntavaalien jälkeen ovat ensi lokakuussa edessä kunnallisvaalit ja 2009 europarlamenttivaalit. Vuosi 2010 on puolestaan vain lyhyt hengähdystauko ennen seuraavia vaalivuosia.
Puolueille tiheästi toistuvat vaalit tietävät käytännössä jatkuvaa valmistautumista seuraavaan kamppailuun. Yhdeksän kuukautta eduskuntavaalien jälkeen puoluekoneistoja aletaan nyt lämmittää ensi lokakuun kunnallisvaaleihin.
Ensimmäisenä on näkyvästi liikkeellä Suomen keskusta, joka aloitti vireen nostatuksen viime viikonloppuna puoluevaltuuskunnassa ja laivaristeilyllä.
Siinä missä pääministeri Matti Vanhanen joutui puoluevaltuuskunnalle perustelemaan hallituksen EU-linjauksia, puoluesihteeri Jarmo Korhonen pääsi puhumaan mukavampia. Toista kertaa koko kenttäväkeä vaaleihin johdattava puoluekoneiston pyörittäjä kertoi keskustan vaalitavoitteista eikä ollut vaatimaton tälläkään kertaa: kunnallisvaaliehdokkaita pyritään saamaan 11 000 ja valtakunnallinen ääniosuus nostamaan 25 prosenttiin.
Ehdokkaiden määrässä tavoitteeseen pääsy ei vielä merkitsisi kasvua viime kunnallisvaaleihin, mutta urakka on silti kova: kansalaisten houkuttelu politiikkaan on tuskin viime vaaleista helpottunut. Ei siksi ihme, että puolueväki sai kuulla Korhoselta aivan käytännön tason kikkoja siitä, miten epäröivä kansalainen saadaan suostutelluksi kandidaatiksi: kehu ja ylistä, kuului puoluesihteerin ohje.
Vielä kovemman työn takana on kuitenkin Korhosen asettama valtakunnallinen tavoite 25 prosenttia. Lukua voi verrata siihen, että vuoden 2004 kunnallisvaaleissa puolueen kannatus oli 22,8, viime kevään eduskuntavaaleissa 23,1 ja Taloustutkimuksen parin viikon takaisen selvityksen mukaan 22,6 prosenttia. Parin prosenttiyksikön kannatuksen nosto alle vuodessa on vaativa urakka Suomessa, jossa äänestäjät vaihtavat suosikkipuoluettaan tavattoman jähmeästi. Ja vaikka kyseessä ovat kunnallisvaalit, tavoitteeseen pääsyä ei helpota se, että keskusta lähtee vaaleihin hallitusvastuun sitomana.
Viime kuukaudet julkisuudesta sivummalla ollut puoluesihteeri Jarmo Korhonen tuntui puolueväen risteilyllä päässeen taas vauhtiin siinä roolissa, mihin hänet toissa kesän puoluekokouksessa valittiin: innostamaan, luomaan puoluehenkeä ja vahvistamaan järjestötyötä. Innostusta Korhonen pyrkii luomaan myös komeilla vaalitavoitteilla.
Hänen itsensä kannalta se ei kuitenkaan ole riskitöntä. Pontevankaan puoluesihteerin uskottavuus ei kestä pitkään sitä, jos asetetut tavoitteet jäävät toteutumatta.
Kun Korhonen pyrki viime vuonna puoluesihteeriksi, hänen kampanjassaan keskeisestä oli tavoite eduskuntavaalivoitosta, kannatuksen nostosta 24,9 prosenttiin ja 56 kansanedustajasta. Korhonen nousi puoluesihteeriksi, mutta komeat numerot jäivät toteutumatta. Puolueen kannatus päinvastoin putosi.
Siinä missä pääministeri Vanhanen joutuu oleman syrjässä puolueen arkityöstä, puoluesihteeri Korhonen hoitaa kuitenkin tärkeää roolipelaajan paikkaa. Räväkät ja hiukan oppositiohenkiset lausunnot tyydyttävät monia niistä kannattajista, joita keskustan hallituksessa noudattama politiikka kaihertaa.