Odotettua kehnompi vaalimenestys koettelee sekä keskustan että SDP:n taloutta. Keskustan puoluesihteerillä Jarmo Korhosella on kova työ piiskata puoluekoneisto budjettitalkoisiin.
Monet Suomen puolueet ovat parinkymmenen viime vuoden aikana vuorotellen pudonneet polvilleen huonon talouden takia. 1980-luvun lopulla kommunistinen puolue SKP hävitti suuren omaisuutensa skandaalimaisesti. Se sijoitti rahansa muun muassa hitaisiin ravihevosiin ja kannattamattomiin osakkeisiin.
Seuraavaksi vaikeuksiin vajosivat kokoomus ja SDP. Kumpikin hävisi vuoden 1991 vaalit, ja se teki suuren loven niiden puoluetukeen. Samaan aikaan iskenyt lama pudotti puoluetukea muutenkin. SDP joutui lomauttamaan ja irtisanomaan, ja kokoomus vajosi jättivelkoihin.
Kokoomus on saanut taloutensa kuntoon ja avaa nyt kirstunsa viidenkymmenen kansanedustajan tuomalle puoluetuelle. Karvaan tappion kokenut SDP:n sen sijaan joutuu turvautumaan lomautuksiin ja pienentämään kulujaan muutenkin. Kovin kuuri on kuitenkin edessään keskustalla. Puolue joutuu kiskomaan vyön kireälle ja huutamaan kenttää pulatalkoisiin.
Keskustan puoluevaltuuskunnassa ei viime viikonloppuna juuri nurinaa kuulunut, puolue kun säilytti asemansa suurimpana eduskuntapuolueena. Tunnelmaa latistivat kuitenkin karut tiedot puolueen taloudesta. Viime vuonna tappiota tuli 250 000 euroa, sama määrä kuin jo edellisenä vuonna. Kokousasiakirjojen mukaan puolueen maksuvalmius vaatii pikaista kohennusta, jotta toimintaa ylipäätään voidaan jatkaa. Tilanteen tukaluudesta kertoo sekin, että puolue on joutunut venyttämään sekkitilinsä luottorajaa alkuvuonna 400 000 eurolla.
Jos puolue on pulassa, suurin vastuu siitä kuuluu puheenjohtajalle, keskustassa Matti Vanhaselle, mutta kun häntä ei haluta kritisoida, syntypukiksi joutuu usein puoluesihteeri. Puoluevaltuuskunnassa vastuuta vieritettiinkin myös edelliselle puoluesihteerille Eero Lankialle, jonka kaudella läpi vedetty presidentinvaalikampanja aiheutti paitsi poliittisen mahalaskun myös miljoonan euron tappion.
Tässä tilanteessa katseet kääntyvät kuitenkin keskustan uuteen puoluesihteeriin Jarmo Korhoseen, jota pidetään varainkeruun huippukykynä. Korhosen paineita lisäävät vielä ennen viimekesäistä puoluesihteerivalintaa ja vaaleja annetut uhoavat lausunnot. Korhosen tavoite oli nostaa keskustan kannatus 24,9 prosenttiin. Voiton sijasta tuloksena oli vajaan kahden prosenttiyksikön tappio.
Vaikka lupaus jäi täyttämättä, Korhonen ei arkaillut antaa uutta lupausta: puolueen talouden on määrä olla ylijäämäinen jo 2009. Hän väläytti jopa tehtävänsä jättöä, jos niin ei käy. Tiukempi näytön paikka Korhosella on kuitenkin edessä ensi vuoden kunnallisvaaleissa. Niiden alla pohjalaisen itseluottamuksen omaksunut puoluesihteeri ehkä jo asettaa tavoitteet varovammin kuin ennen eduskuntavaaleja.
Uusi hallitus päätti ensi töikseen puoluetuen huomattavasta korotuksesta. Kansanedustajakohtainen tuki nousee heinäkuun alussa viidenneksellä alkuvuoden tasoon verrattuna. Korotus on kova, mutta sekään ei riitä nostamaan SDP:tä ja keskustaa kuiville. Ne joutuvat töihin myös itse.
Niin pitääkin olla. Vaikka puolueet ovat demokratiassa välttämättömiä, ei niiden taloudellisia riskejä pidä siirtää vain veronmaksajien hartioille. Vastuu kuuluu myös puolueille itselleen.