Mikähän siinä keskustan puoluesihteerin paikassa on niin hohdokasta, ettei yksikään ajettu kilometri tai likoon laitettu lantti tunnu ehdokkaista uhraukselta? Suomi on koluttu moneen kertaan, eikä se ole ollut ilmaista.
Jo pitkään on näyttänyt, etteivät panostukset ole missään suhteessa tavoiteltavaan työhön. Sehän on oikeasti vain kahden vuoden pätkätyö. Palkasta en tiedä, mutta töitä riittää viikonvaihteiksikin.
Ehkä me sivustaseuraajat emme ole ymmärtäneet, kuinka tärkeä poliittinen vaikuttaja keskustan puoluesihteeri oikeasti on. Eikä ole Eero Lankiakaan oivaltanut, mistä paikasta on luopumassa.
Keskustan Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen ja pääministerin talouspoliittinen neuvonantaja Mikko Alkio tukijoineen käyvät ylikierroksilla. Millainenhan tästä viimeisestä viikosta tulee?
Ihan tyypillistä keskustalaista menoa, tyynnyttelee puolue-eliittiin kuulunut vaikuttaja. Kuulemma malliesimerkki keskustan henkilökeskeisestä tyylistä.
Molemmat miehet ovat mukavia, vaikka ovat ihan toistensa vastakohtia. Siinä, missä Alkio on sliipattu asialinjalla pysyvä Brysselin-kävijä, Korhonen on ponnekas ja nauravainen järjestöjyrä Etelä-Pohjanmaalta.
Eroa on myös kampanjoissa. Pelinrakentaja-Alkion tyyli on hillitty. Hänen tilaisuuksistaan näkee harvoin ilmoituksia lehdissä.
Korhosen tyylissä ei mitään vaatimattomuuteen viittaavaakaan, vaan rahaa palaa ja kilometrejä kertyy hirveät määrät. Asuntoauto kurvaa kaupungintalolle, eikä mihinkään tupailtaan. Tilaisuudesta katerpillari-Korhonen on informoinut omia ja oudompiakin lehti-ilmoituksilla.
Mutta mitä tekevät puoluekokousedustajat Oulussa ensi lauantaina? Piirijohtajatkaan eivät ole malttaneet pitää näppejään erossa puoluesihteeriehdokkaista. Luvallista, mutta onko se viisasta?
Tosiasioita tässä yleisöosastokirjoitusten kirjavuudessa on se, että Korhosen etumatka on kaventunut kisan kestäessä. Alkio on osoittautunut paljon kovemmaksi kilpailijaksi kuin alussa ajateltiin. Vaikka poliitikon elkeet nopeasti oppinut Alkio oli alussa keskustaväellekin tuntematon suuruus, hän ei ole sellainen enää.
Korhonen on käynyt onnistuneita kampanjoita muiden puolesta, mutta kuinka häneltä käy itsensä kauppaaminen? Hyvä tyyppi, mutta pyrkii väärälle paikalle, Alkiosta sanotaan. Vanhoillinen, väitetään Korhosesta.
Mutta yksi asia heidät yhdistää, ja se on keskustan legendaarinen puoluesihteeri Arvo Korsimo, joka on molempien idoli. Ja se, että molemmat uskaltavat myöntää, että keskustan järjestökone yskii pahasti. Jos mitään ei tehdä, puolue on tuhon oma.
Miten mainion puoluesihteerin keskusta saisikaan, kun kummastakin voisi noukkia ne parhaat palat. Tai kun voisi ottaa molemmat, kaksi yhden hinnalla.
Lordi on ollut keskustanuori! Nyt hänestä tehdään jo kansanedustajaa, eikä naamari ole ongelma. Sanotaan, ettei Lordin naamavärkki juuri poikkea muista kansanedustajista tiettyinä aamuina.