Paljonko Suomessa tarvitaan puolueita, joiden ohjelmat muistuttavat toisiaan? Vielä enemmän puolueet muistuttavat toisiaan käytännön politiikassa. Tämän lyhyen johdannon jälkeen teenkin ennen kuulemattoman ehdotuksen: Yhdistäkää Suomen keskusta ja Suomen sosiaalidemokraattinen puolue. Kirjoitan melkein vakavissani. Siinä olisi meillä jykevä kansanliike.
Enemmän tuossa olisi järkeä kuin ajoittain viritellyssä ajatuksessa keskustan ja kokoomuksen liittämisestä. Epävarmaa on sekin, kuinka viisas olisi viime aikoina pähkäilty SDP:n ja vasemmistoliiton yhdistyminen. No, vasemmalle jäisi sentään muutama pieni, äkkiväärä liike. Vaan mitä jäisi oikealle, jos kokoomus liukuisi nykyistä(kin) keskemmälle?
Menneinä vuosikymmeninä maalaisliitto/keskustapuolue ja sosiaalidemokraatit olivat usean rajalinjan eri puolilla. Maataloustuotteita myyvät viljelijät ja niitä ostavat kaupunkien kuluttajat saatiin vaalien alla liki käsirysyyn maatalouspolitiikasta. Siten demarit ja kepu paimensivat kannattajansa uurnille. Demarit ja SKDL saivat tukea ammattiyhdistysliikkeeltä, maalaisliitto MTK:lta, mahtavia voimia kumpikin. Äänestysprosentit pysyivät korkealla.
Nyt maataloustuet tulevat pääasiassa EU:sta. Kansallinen tuki on pientä. Eikä kenenkään kannata vastustaa sitä. Maataloustuottajia on vähän ja jokaisen EU-maan kriisivalmiuskin edellyttää oman ruuantuotannon säilyttämistä.
Sosiaalidemokraatit eivät enää juuri heitä herjaa MTK:sta. Tosin aniharva heikäläinen on jäsenenä MTK:ssa, muutama sentään malliksi. Kautta aikojen on ainakin kunnallisvaaleissa jokunen demariehdokas ilmoittanut ammatikseen maanviljelijän. Vasemmistolaisuuteen viehtynyt pikkuosa viljelijöistä on enimmäkseen ryhmittynyt SKDL:n ja sittemmin vasemmistoliiton riveihin.
Keskustalaisia on puolestaan ollut jo pitkään ay-liikkeessä. Puolueen pää-äänenkannattajassakin korostetaan, kuinka tärkeää keskustalaisten on osallistua ay-toimintaan.
Vanha jako vasemmistoon ja oikeistoon oli aikoinaan haudanvakava luokittelu. Se rajalinja piti demarit ja maalaisliittolaiset uskollisina puolueelleen. Näinä aikoina liikkuvat äänestäjät harppaavat surkeilematta mokoman viivan yli. Usea nuori ei sen olemassaoloa edes tiedä.
Eivätkä demarit ole aikoihin mitään edes puheissaan rehvastelleet sosialisoivansa. Eikä keskusta ole puolueen kapitalistisuudella liiemmin uhoillut. Viime eduskuntakaudella keskustan lehdet piikittelivät SDP:tä oikeistolaisesta politiikasta. Takavuosina sellaiseen ei olisi ryhdytty taktisistakaan syistä. Silloinhan olisi saattanut herätä epäily, että keskusta onkin vasemmistopuolue. Nyt sellaista ei pohdita. Kaikki tietävät keskustan ajavan joitakin perinteisesti vasemmiston asialistalle kuuluneita tavoitteita.
Hyvä on muistaa sekin, että maalaisliiton keskeisiin perustajiin kuulunut Otto Karhi teki sittemmin pääasiallisen poliittisen uransa sosiaalidemokraattina. Hän toimi pitkään Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Karhille harppaus puolueiden välillä ei ollut liian pitkä.
Puolueiden liitoksille on samoja esteitä kuin kuntien yhdistymiselle. Päteviksi itsensä tunteville olisi vähemmän johtotehtäviä. Ja naapuripuolue vaikuttaa vielä tympeämmältä kuin naapurikunta. Siellä on puhuttu hankalasti. Sensorttisen väen kanssa ei voi liittoutua.
Ehkä joku uusi poliittinen liike ehtii ensin. Jos sellainen alkaa vyöryttää nykyisten suurten puolueiden kannatusta, niiden korjausliikkeet ovat myöhässä.