Viron sunnuntaisten parlamenttivaalien katumainonta on kuin suuri kasvogalleria. Toinen toistaan massiivisemmat kasvokuvat värittävät linja-autopysäkkejä ja talojen seiniä.
Viron vaalijärjestelmä ei ole Suomen tavoin puhdas henkilövaalijärjestelmä, mutta politiikkaa myydään henkilöillä. Eikä pelkästään puoluejohtajien kuvilla, vaan tuntemattomammatkin tekijät pyrkivät äänestäjien suosioon suurilla kuvillaan.
Tämä ei ole satunnaisen kävijän näköharha, vahvistaa virolainen sosiologi Juhan Kivirähk. Hän johtaa mielipidetutkimuksia tekevää firmaa nimeltään Faktum.
Kivirähkin mukaan yli puolelle virolaisäänestäjistä henkilö on keskeinen valintakriteeri. Erityisen suurta osaa se näyttelee maaseudun ihmisten äänitorvena esiintyvälle Kansanpuolueelle ja sosiaalidemokraattiseksi itseään luonnehtivalle Maltillisille.
Kivirähk arvioi, että iäkkäämpien ihmisten keskuudessa Viron maaseudulla tietämys poliittisestä järjestelmästä on vielä verraten vajavainen. Kansanpuolue tarjoaa tälle väelle ehdokkaiksi entisiä kolhoosijohtajia. 1980-luvun Virossa elintaso oli maaseudulla korkeampi kuin kaupungeissa.
Myös venäläisäänestäjien keskuudessa henkilö on useimmiten ratkaiseva valintakriteeri. Keskustapuolue kerää leijonanosan Viron venäläisten äänistä, sillä puolueen johtaja, hyvin autoritaarinen ja kovaotteinen Edgar Savisaar on venäläisten mieleen.
Ehdokkaiden persoona ja henkilömainonta on vaali vaalilta lisääntynyt, Kivirähk sanoo. Tämänkertaisten vaalien uutuus on puhelinmainonta. Puolueiden puhelinpartiot soittavat urakalla äänestäjäluetteloita läpi, kyselevät kuulumisia ja mainostavat ehdokkaitaan.
Puoluekenttä
vakiintuu hitaasti
Vuoden vanhan populistisen Res Publican nopea nousu kertoo, ettei Viron puoluemaisema ole vielä täysin vakiintunut.
Toisaalta kymmenen vuoden takaiset ajatkin ovat jo menneisyyttä. Silloin reilun puolen miljoonan virolaisäänestäjän sieluista taisteli yli 30 puoluetta. Nyt vakavasti otettavia puolueita on kuusi, joista ehkä viisi selviää viiden prosentin äänikynnyksen yli, Kivirähk arvioi.
Viron puoluekenttä ei jakaannu perinteisten länsimaiden tavoin oikeistoon ja vasemmistoon. Merkittäviä vasemmistopuolueita ei ole, ellei sellaiseksi lueta valtion roolia korostavaa Keskustapuoluetta.
Vasemmistolaiseksi ei tunnustaudu juuri kukaan. Maltilliset on näissä vaaleissa yrittänyt pelastautua ay-liikkeen avulla, mutta ammattiyhdistystoiminta on yhä huonossa huudossa Virossa, eikä siitä taida olla pelastusrenkaaksi.
Viron kommunistipuolueen perinteitä jatkavalla Sosiaalidemokraattisella työläispuolueella on nykyisessä parlamentissa yksi paikka, mutta sekin lienee mennyttä sunnuntain vaalien jälkeen.
Vuoden 1990
jakolinja voimassa
Tärkeämpi jakolinja Viron politiikassa syntyi Juhan Kivirähkin mielestä vuonna 1990. Tuolloin neuvosto-Virossa pidettiin kahdet vaalit. Korkeimman neuvoston vaaleissa voittivat Edgar Savisaarin hengenheimolaiset, kansalaiskomitean vaaleissa puolestaan itsenäisyysmieliset.
Savisaarin ja Kansanrintaman ympärille syntyi Keskustapuolue ja erilaiset maaseutupuolueet, joista henkiin on jäänyt enää Kansanpuolue. Itsenäisyysmielisistä syntyi länsimaista puoluekenttää muistuttava kudos, jonka johdossa oli alkuvaiheessa Isänmaaliitto.
Tämän rajanlinjan yli käytiin ensimmäisen kerran vasta vuosi sitten, kun Keskustapuolue ja yrittäjien puolueeksi profiloitunut Reformipuolue muodostivat hallituksen.
Puolueilla
selkeät profiilit
Puolueita on kaatunut ja yhdistynyt kasapäin viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Viimeinen suuri ruumis syntyi Kokoomuspuolueesta, joka sai vielä viime vaaleissa seitsemän paikkaa. Kokoomuksen silmäätekeviä on siirtynyt muun muassa Kansanpuolueeseen ja Reformipuolueeseen.
Tutkija Kivirähk arvioi kuitenkin, että Res Publica saattaa olla pitkään aikaan viimeinen uusi puolue.
Hänen mielestään nykyisillä puolueilla on hyvin selkeät profiilit äänestäjien silmissä: Keskustapuolue edustaa vähäosaisia ja venäläisiä, Reformipuolue rikkaita, Kansanpuolue maaseudun asukkaita, Isänmaaliitto kansallismielisiä, Maltilliset keskiluokkaa ja älymystöä. Res Publica on vielä arvoitus.
Tästä syystä myös puolueiden kannattajakunnat ovat suhteellisen vakiintuneita. Kivirähkin selvitysten mukaan kampanjoinnilla voidaan vaikuttaa vain joka kolmanteen äänestäjään.
Käytännön työssä puolueiden eroja voi olla kuitenkin vaikea havaita, naurahtaa Kivirähk.
EU-vastaiselle puolueelle olisi Virossa periaatteessa tilaus, sillä 30 prosenttia virolaisäänestäjistä suhtautuu jäsenyteen kielteisesti. Kaksi pientä EU-vastaista puoluetta ei ole kuitenkaan onnistunut haalimaan riveihinsä nimimiehiä, joten niiden tulos jäänee laihaksi.