jarmo.rantalainen@kaleva.fi
Iranilaisen Natanzin ydinlaitoksen turvamiehet ovat kuulemma alkaneet epäillä, että kyyhkysiin on kiinnitetty pieniä vakoilulaitteita. Juuri Natanz on kaikkein hämärin paikka niiden silmissä, jotka syyttävät Irania ydinasehankkeista. Turvamiesten vainoharhaisuus on varmaan perusteltua, mutta siellä voidaan nyt laittaa varmistimet vähäksi aikaa päälle.
"W:n" hallinto on jo niin vallaton, sen poliittiset ja nyttemmin taloudelliset eväät syöty ja uuden presidentin vaali niin lähellä, että spekulaatiot Yhdysvaltain iskusta Iranin ydinlaitoksia vastaan voidaan luultavasti siirtää toistaiseksi syrjään. Isoveli on ehkä painanut jalkansa jarrulle myös Israelissa.
Tietty levollisuus saattoi paistaa päälle myös Iranin parlamentin ykkösmiehen Ali Larijanin äskeisellä Suomen-vierailulla. Finanssikriisi on puhemiehen mukaan osaksi seurausta Yhdysvaltain yksipuolisesta, koko maailmaa johtamaan pyrkivästä politiikasta.
Muttei Iran niin eristyksissä ole, että se pääsisi taloustaantumasta ilmaiseksi. Se on varsin riippuvainen öljytuloistaan, ja jos öljynhinta asettuisi pitkäksi aikaa nykyiselle tasolle, maan uskonnollis-konservatiivinen johto joutuisi ehkä miettimään kehityssuunnitelmiaan uusiksi. Tuskin kuitenkaan ydinohjelmaa.
Niinpä Iran on entistä jyrkemmin vaatinut öljyntuottajamaiden järjestöä Opecia leikaamaan tuotantoa hintatason puolustamiseksi eli nostamiseksi. Maailmalla päälle tunkeva taantuma on painanut sitä nopeasti alas 147 dollarista 70 dollariin tynnyriltä.
Opecin 13 jäsenmaata ovat joutuneet aikaistamaan ministerikokouksensa täksi perjantaiksi.
Sivustatukea Opecille antaa Venäjä, joka sekin kaipaa hintavakautta. Valtaisan talousbuumin kokeneella Venäjällä on huhuttu jopa ruplan devalvoinnista, mutta asiantuntijat ovat pitäneet sitä epätodennäköisenä. Se kuitenkin hyödyttäisi vientiteollisuutta. Kaksi kolmasosaa Venäjän viennistä on öljyä ja kaasua.
Moskovan pörssien ovia on suljettu tilanteen mukaan. Myös oligarkit ovat kärsineet pörssitappioita. Venäjän valtio on ilmoittanut tukitoimista, sillä rikkaat energiafirmatkin tarvitsevat edelleen pankkiluottonsa.
Vaikka talouskriisi ja alhainen öljynhinta syövät Venäjän tuloja, uhka ei ole siellä kriittinen. Se johtuu maailman suurimpiin kuuluvasta valuuttavarannosta. Moskovasta ei liene aivan vielä tulossa uutta finanssikeskusta eikä se pääse määrittämään energiapolitiikan pelisääntöjä, mutta sen talouden on uskottu pysyvän yhä kasvu-uralla.
Ja jos Venäjän hallitus joutuu kehityssuunnitelmistaan tinkimään, armeijan määrärahoja se tuskin ensimmäisenä leikkaa.
Niin heittelee finanssikriisi maita ja hallituksia. Samoin puolueita ja poliitikkoja.
Esimerkiksi Britannian työväenpuolueen strategien silmissä kangastelee taas mahdollinen vaalivoitto kaikista viime aikojen tappioista huolimatta. Esimerkiksi Saksassa aikovat sosiaalidemokraatit vallata ensi syksyn vaaleissa kanslerinviraston takaisin.
Kumpikin puolue pitää itseään pätevimpänä vastaamaan tulevaisuuden kaoottisiin haasteisiin. Muun muassa siksi, että niillä on mielestään konservatiiveja parempaa näyttöä taloussääntelystä, rahamarkkinoiden valvonnasta sekä ylipäätään valtion roolin kasvusta taloudessa.
Parin viiikon päästä voitaneen ihmetellä, miten olisi käynyt Barack Obaman ilman talouskriisiä.