SAK ja SDP:n akseli on taantumuksen voima. Tällä viestillä oppositioon joutunut kokoomus nostaa profiiliaan. Itälä kauhisteli kokoomuksen puoluevaltuuston kokouksessa viikko sitten, että SAK ja SDP käyttävät Suomessa yli 50 prosentin valtaa, vaikka vasemmistolla on yhteensä vain 35 prosentin kannatus.
Kokoomus aikoo haastaa Suomen suurimman palkansaajajärjestön ja toiseksi suurimman puolueen.
Itälän kritiikin julkinen kärki kohdistuu harjoitettuun tulopolitiikkaan. Konsensukseen perustuva vallankäyttö ja rakenteet estävät hänen mukaansa hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen. Itälä tunnusti rehdisti, että kokoomus on ollut hallituksessa konsensuksen vankina.
Maltilliset tuloratkaisut ovat olleet olennaisen tärkeitä 1990-luvun talouden tervehdyttämistalkoissa, joissa kokoomuskin oli vahvasti mukana.
SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma piikitteleekin osuvasti, että Itälä oli vielä vuosi sitten voimakkaasti kampeamassa terveydenhoitosektoria mukaan tupoon.
Politiikan ja työmarkkinoiden välinen yhteistoiminta on ollut pitkään hyvin tiivistä. Puolueilla on vahvat lonkerot palkansaajajärjestöissä.
SAK on demareiden vallassa. Vasemmistoliitto on Hakaniemen linnakkeessa käenpoikasena. SAK:n varapuheenjohtajan paikka on vasemmistoliiton, mutta sen vaikutusvalta on niin vähäinen, ettei nyt auki olevasta paikasta ole kiinnostunut yksikään jäsenliiton vasemmistoliittolainen voimahahmo.
STTK:ssa on laajempi poliittinen kirjo. SDP on sielläkin niskanpäällä, mutta suurimman jäsenliiton Tehyn puheenjohtajalla Jaana Laitinen-Pesolalla on kokoomuksen jäsenkirja. Laitinen-Pesolan asema on kiintoisa, koska hän on myös kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja.
Keskusta on viime vuosina vahvistanut otettaan ay-kentässä. Keskustalainen Juhani Palomäki johtaa Superia. Akavassa vilisee runsaasti porvareita.
Työnantajajärjestöjen sulautuminen pakottaa palkansaajajärjestöjä miettimään vakavasti uusia kuvioita. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd.) on ehdottanut SAK:n ja STTK:n yhdistymistä. Ongelmana on, että mitä enemmän Ihalainen aiheesta puhuu, niin todennäköisesti kauempana tavoite on.
STTK:ssa on suuria pelkoja, että suuren ja mahtavan SAK:n vahvojen liittojen asema kasvaisi yhdistymisessä edelleen. Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Ilkka Joenpalo (sd.) on ollut STTK:ssa toisinajattelija. Hän vaatinut uuden, SAK:n, STTK:n ja Akavan pienipalkkaisten alojen liittojen pohjalle uutta keskusjärjestöä.
STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää (sd.) on esittänyt mallia, että toimihenkilöjärjestö kaappaisi Akavasta pieni- ja keskipalkkaisten liitot. Akavan puheenjohtaja Risto Piekka (kok.) on luonnollisesti tyrmännyt esityksen.
Vaikka STTK:n hallitus päätti viime viikolla, että keskusjärjestöfuusiota ei lähdetä tavoittelemaan, niin Hakaniemessä tavoitetta ei ole haudattu.
SAK:n ja STTK:n sulautuminen johtaisi vajaan kahden miljoonan palkansaajan keskusjärjestön syntymiseen. Puolueet olisivat silloin entistä tiukemmin ay-liikkeen talutusnuorassa.
Onko Itälän kriittisen puheenvuoron taustalla pelko, että ay-liikkeen mahti saattaa kasvaa jatkossa entisestään. SAK on jo yksin niin suuri ulkoparlamentaarinen voima, joka pystyy jopa estämään itselleen epämieluisia uudistuksia.
Porvariyhteistyötä haaveileva Itälä on ilmeisesti huomannut, että porvarillisten puolueiden pahin ja hankalin vastustaja ei ole poliittinen vasemmisto, vaan ammattiyhdistysliike. Hakaniemessä varsinkaan ei sallita porvarillista menoa mistään