Vihreä liitto pitää puoluekokouksensa Lahdessa tässä viikonvaihteessa ilman isoja jännitteitä. Salamoita on luvassa ensi vuonna, jolloin valitaan uusi puheenjohtaja Ville Niinistön vetäytyessä sivuun täysin palvelleena.
Vihreiden periaatteena on panna puheenjohtaja kiertoon viimeistään kahden kaksivuotiskauden jälkeen. Niinistön mitta tulee täyteen vuoden kuluttua.
Puheenjohtajakierrätys saattaa koitua vihreiden kompastukseksi, sillä Niinistöstä on kehkeytynyt puoluejohtaja, jota kuuntelevat muutkin kuin samanuskoiset. Tämä näkyy puolueen kannatuksessa. Gallupit toisensa jälkeen osoittavat historiallisen korkeaa kannatusta. Puolue on selättänyt perussuomalaiset ja noussut neljänneksi suurimmaksi.
Gallupit ovat kuitenkin gallupeja. Vihreät on puolue, joka on pärjännyt mielipidemittauksissa erinomaisesti ennenkin, mutta menestys ei ole siirtynyt kannatukseksi vaaleissa. Aivan viime vuosina gallupien ja todellisen kannatuksen välinen ero kuitenkin on kutistunut.
Uudelta puheenjohtajalta ottaa aikansa lunastaa jäsenten ja äänestäjien luottamus. Itsestään selvää jatkajaa Niinistölle ei ole. Näin vallanvaihdoksen sisältyy suuri riski.
Lahden puoluekokouksessa puhujapönttöön noussee useampikin henkilö ajatuksenaan tehdä itseään tykö ensi vuotta silmällä pitäen. Erityisen tarkkaan syyniin joutuvat eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto sekä viime aikoina paljon julkisuudessa esiintyneet kansanedustajat Touko Aalto ja Emma Kari.
Vihreiden puoluekokoukset ovat tavanneet olla melkoisia puhemyllyjä. Sen varmistaa nyt kokoukselle laadittu asiakirja puolueen strategiasta. Strategiapaperi kumisee sen verran tyhjyyttään, että syytä on puhuakin politiikan sisällöstä.
Strategia korostaa vihreiden olevan kansanliike, joka kokoaa erilaisista taustoista tulevia ihmisiä muuttamaan maailmaa. Muutoksen suunta jätetään kuitenkin käytännön politiikasta vastaaville. Strategiassa korostetaan tavoitteiden pitämistä yleisellä tasolla, jotta jää liikkumavaraa tulkita niitä. Toisin sanoen ovet pidetään auki pelin politiikalle.
Politiikassa vihreät ovatkin kauniisti sanottuna joustavia. Suhtautuminen ydinvoimaan on ainoa asia, joka on saanut puolueen lähtemään hallituksesta pariin otteeseen. Tosin vuonna 2010 puolue jäi hallitukseen, joka siunasi kahden uuden ydinvoimalan rakentamisen. Äänestäjät rankaisivat tästä heti seuraavissa vaaleissa.
Vihreiden suurimpana saavutuksena voidaan pitää sitä, että liikkeen mukaantulo on saanut muut puolueet vihertämään. Vihreiden keskusteluun nostattamat ympäristöarvot ja vähemmistöjen oikeudet saavat vastakaikua jo liki joka suunnalla.
Vihreät ei ole onnistunut laajentamaan kannattajakuntaansa juurikaan opiskelijoita ja nuoria akateemisia laajemmalle. Ihmisten arkinen huoli työpaikkojen turvaamisesta kun on jätetty muille. Näin on pitänyt toimia, sillä puolueessa löytyy täysin vastakkaisia käsityksiä eniten juuri talouspolitiikasta.