Asuntoministeri Jan Vapaavuori linjasi Oulussa kaupan suuryksikköjä koskevan keskustelun oikeille urille. Suurten kauppapaikkojen luontevin sijainti on keskustoissa.
Oulun keskustassa oli viime viikolla tavallista enemmän eloa, syynä ennen kaikkea Stockmannin jokasyksyinen markkinointitempaus. Nyt on jälleen alkanut viikkoja kestävä hiljainen kausi ennen kuin kaupankäynti joulun lähestyessä taas vilkastuu.
Etenkin talvi-iltaisin Oulun keskusta on kaikkea muuta kuin kutsuva. Mereltä hönkii kostea kylmyys, väki pakenee aikaisin koteihinsa, eikä moni oululainen piipahda kotikaupungin ytimessä viikkoihin.
Verrattuna moniin pienempiinkin kaupunkeihin Oulun keskikaupungilla leijuu nuupahtaneisuuden tuntu. Ensi kertaa kaupunkiin tulevan on vaikea uskoa, että on paikkakunnalla, jossa väkeä asuu enemmän kuin vaikkapa Vaasassa, Kuopiossa tai Jyväskylässä.
Tilanne ei muutu miksikään ennen kuin Oulun keskustassa lähtee liikkeelle sen keskeisten kortteleiden uudistaminen. Siihen kuuluu myös tunteita kuumentava pysäköintiluolasto. Kallioparkkia ei kuitenkaan keskustan kehittämisessä pidä nähdä päämääränä vaan välineenä. Ilman luolastoa tuskin syntyy kaupallisesti vetovoimaista, viihtyisää keskustaa.
Oulun keskustan kehittämissuunnitelmat on helppo tuomita kerskarakentamiseksi tai ympäristöstä piittaamattoman kulutushysterian monumentiksi. Asiassa on kuitenkin toinen näkökulma. Jos Oulun keskusta näivettyy -- ja niin käy, jos sen kehitys estyy -- rakentaminen keskittyy kaupunkiseudun reunoille ja sinne suuntautuu vastedes myös ihmisten liikkuminen.
Asuntoministeri Jan Vapaavuori toisti torstaina Oulussa vieraillessaan kielteisen kantansa siihen, että kaupan suuryksiköt sijoittuvat sinne tänne pitkin kaupunkiseutuja. Tällaisten keskittymien ongelma on niiden saavutettavuus. Henkilöautoilla niihin kyllä pääsee, mutta jo paljon huonommin julkisilla välineillä. Ja kun henkilöautoliikenne kasvaa, kasvavat päästöt.
Vapaavuoren kuuluttama kokonaisuuksien suunnittelu on ollut erityisen heikkoa juuri Oulun seudulla. Oulun ja lähikuntien hankkeet kilpailevat keskenään, ja omia suunnitelmia on runnottu läpi kaavoistakin välittämättä.
Talouden taantuma ja muukin järkiintyminen näyttävät nyt johtaneen siihen, että seudun uudet kauppaneliöt eivät tule olemaan niin massiivisia kuin vielä vähän aikaa sitten näytti. Kempele on perääntymässä Zatelliitti-suunnitelmastaan muun muassa siksi, että kaupalliset edellytykset ja toteuttajataho puuttuvat. Veitsen terällä on myös Kiimingin Ideapark.
Vapaavuoren kuuluttama kokonaisuuksien suunnittelu olisi helpompaa, jos Oulun seutua alettaisiin rakentaa sen yli 200 000 asukkaalle puhtaalta pöydältä. Kun nykyiset yhdyskunnat palveluineen ovat jo paikallaan, ympäristön ja liikkumisen helppouden kannalta optimaalisiin ratkaisuihin ei enää päästä. Tämän ei pidä kuitenkaan johtaa siihen, että synnytetään lisää ongelmia uusilla väärillä sijoittumispäätöksillä.
Yhä tärkeämmäksi kaikissa ratkaisuissa tulevat päätösten ympäristövaikutukset. Siltä pohjalta myös tulevat polvet arvioivat nykyisiä päättäjiä. Kalevassa lauantaina julkistetut selvitykset osoittavat, että vähiten hiilidioksidipäästöjä syntyy, jos suuret kauppapaikat ovat siellä, mihin yhteydet ovat parhaat ja missä väestö muutenkin liikkuu.
Kaikkea ei voi viedä Oulun keskustaan, mutta sitä on vara tiivistää ja sen alennustila on syytä lopettaa. Tätä puoltavat myös ympäristösyyt.