Sosiaaliturvan tulevaa suuntaa pohtivaan Sata-komiteaan kohdistuneet odotukset eivät täyttyneet nyt julkistettujen peruslinjausten kohdalla. Esityksistä puuttuu konkretia.
Niin sanottu Sata-komitea julkisti tiistaina ehdotuksensa sosiaaliturvan uudistamisen peruslinjoiksi. Puolentoista vuoden työn jälkeen komitea puristi valmiiksi muutamia kohtalaisen konkreettisia parannusehdotuksia nykyiseen turvaan. Merkittävimpiin kuuluu esitys takuueläkkeestä. Se toteutettaisiin maksamalla eläkkeeseen korotus, jos työeläke ja kansaneläke jäävät muuten liian mataliksi.
Komitea ei tehnyt esitystä siitä, mikä olisi takuueläkkeen taso. Pääministeri Matti Vanhanen on aiemmin puhunut 650 eurosta. Tällä hetkellä yksinäisen saama kansaneläkkeen täysi määrä on 584 euroa, naimisissa olevan 518 euroa, kumpikin siis hävettävän matalia. Matalat eläkkeet ovat samaan aikaan näkyneet paineina kuntien toimeentuloluukulla. Tasokorotettu takuueläke toisikin todennäköisesti säästöä toimeentulotuen menoihin.
Komitean ehdotusten konkreettiseen osuuteen kuuluu myös lapsilisän ja kotihoidontuen sitominen kuluttajahintaideksiin sekä lapsilisien maksun jatkaminen 18 ikävuoteen asti. Esitykset ovat perusteltuja, sillä esimerkiksi lapsilisien reaalitaso on Suomessa viime laman alettua liukunut pitkää alamäkeä samaan aikaan kun maassa tuskaillaan väestön nopeaa ikääntymistä, ensisynnyttäjien keski-iän nousua ja lasten vähyyttä. Kyse on toki ollut rahasta mutta myös arvostuksista.
Työssä käyvien kansalaisten kannalta merkittävä linjaus on esitys vuorotteluvapaan vakinaistamisesta ensi vuoden alusta. Tavoitteeksi komitea asettaa sen, että vuorotteluvapaata käytettäisiin nykyistä enemmän esimerkiksi oman työhyvinvoinnin kohottamiseen tai itsensä kehittämiseen koulutuksella taikka omaishoitoon. Tämä tavoite liittyy koko Sata-työn yhteen suureen linjaan, pyrkimykseen tukea pitempiä työuria ja parempaa elatussuhdetta.
Sata-komitean tiistaina julkistamia ehdotuksia luonnehdittiin peruslinjauksiksi. Lopullisen mietinnön on määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Vaikka kyseessä ovat vasta peruslinjat, mietintöä vaivaa konkretian puute. Jotta komitea pystyi työntämään ulos yksimielisen paperin, monet erimielisyyttä aiheuttavat kysymykset siirrettiin myöhempään käsittelyyn. Esimerkiksi perusturvan kohdalla komitea tyytyi lähinnä tavoitteiden listauksiin laittamatta niitä tärkeysjärjestykseen tai aikatauluttamatta niitä.
Komitean urakka on kiistämättä rankka. Elimen pitäisi voida vetää suomalaisen sosiaaliturvan linjauksia pitkälle tulevaisuuteen ja vastata ennen kaikkea kysymykseen, miten meillä selvitään ikärakenteen muutoksen aiheuttamista ankarista paineista. Tätä työtä ei helpota se, että samalla pitäisi ottaa kantaa myös päivänkohtaisiin poliittisiin kiistakysymyksiin. Ehdotusten toteuttamiskelpoisuuteen puolestaan vaikuttaa aina kulloinenkin taloudellinen tilanne.
Hivenen hassunkurinen vaikutelma syntyi siitä, että juuri ennen kuin komitea toi työnsä julki, työmarkkinajohtajat julkistivat perinteisessä on sovittu -hengessä kantansa moniin komitean työalaan keskeisistä kuuluvista kysymyksistä. Pitkään puurtanut komitea ei asettunut poikkiteloin näitä linjauksia vastaan.
Kuumimpiin kuuluvaan teemaan eli kysymykseen työnantantajien Kela-maksujen poistosta komitea ei ottanut kantaa. Poliittinen riitely noin miljardin euron aukon Kelan rahoihin jättävästä linjauksesta on jo siirtynyt hallituksen sisälle.