Oulun käräjäoikeus on tuominnut vuonna 1994 syntyneen miehen ehdottomaan vankeuteen Puolivälinkankaan vesitornin toukokuisesta ammuskelusta.
Oulun käräjäoikeus tuomitsi Tommi Tapani Sotkasiiran neljäksi vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi vankeuteen tapon yrityksestä.
Tuomio tuli tapauksesta, jossa mies ampui toista miestä useita kertoja revolverilla Puolivälinkankaan vesitornin juurella toukokuussa 2019. Uhri sai tilanteessa vakavat vammat keskivartaloonsa.
Tuomittu kiisti yrittäneensä tappaa miehen, mutta myönsi ampuneensa laukauksia tämän alaraajoja kohti uhkaavassa tilanteessa. Hän kertoi vastauksessaan, että hänellä oli syytä pelätä uhria, sillä tämä oli joitakin vuosia aiemmin tappanut hänen veljensä ja uhannut tappaa hänetkin.
Käräjäoikeuden mukaan miehet olivat sopineet tapaamisen Puolivälinkankaan vesitornin juurelle kaupankäyntiaikeissa. Kaupat oli sovittu sellaisella kanavalla, jossa molemmat käyttivät nimimerkkejä.
Oikeuden mukaan itse tilanne vesitornin juurella oli erittäin nopea ja tilanne oli ohi 15-25 sekunnissa. Käräjäoikeuden mukaan tilanteessa ammuttiin viisi laukausta, joista neljä osui uhriin.
Asianomistaja kertoi oikeudessa saapuneensa paikalle pyörällä ja pysäköineensä sen ja tervehtinyt paikalla autolla saapunutta toista miestä. Hän kertoi, että ampuminen alkoi heti tämän jälkeen eikä hän nähnyt, mistä mies otti aseen.
Ampuja taas sanoi oikeudessa, että mies olisi lähestynyt häntä ja kaivanut taskustaan puukon tai puukon näköisen esineen ja huutanut tappavansa tämän. Hän kertoi kaivaneensa tilanteessa aseen auton hansikaslokerosta ja ampuneensa miestä kohti alaraajoja. Hän esitti oikeudessa myös selityksen, jonka mukaan hän ei olisi havainnut osumia lainkaan ja uhri olisi lähtenyt ampumisen jälkeen pyöräilemään pois paikalta.
Oikeus ei pitänyt tätä kertomusta uskottavana.
Uhkasiko uhri ampujaa vai ei?
Käräjäoikeus pohti ratkaisussaan sitä, oliko tilanteessa kyse hätävarjelutilanteesta. Tuomittu vetosi toimineensa hätävarjelutilanteessa, sillä hänen mukaansa mies olisi uhannut häntä tappamisella ja tällä olisi ollut kädessään teräase.
Käräjäoikeuden mukaan miehen kertomus tilanteesta ja uhrin käyttäytymisestä vaihteli, eikä vesitornin juurelta löytynyt väitettyä mattoveistä. Näin oikeus piti uhrin kertomusta uskottavampana.
Käräjäoikeus katsoi, että molemmat osapuolet ovat tunnistaneet toisensa, kun asianomistaja nousi pyöränsä päältä ja he tervehtivät toisiaan. Oikeuden mukaan miehet eivät olleet hyvissä väleissä keskenään. Käräjäoikeus katsoi, että ampujalla oli antipatiaa uhria kohtaan. Uhri taas kertoi kuulleensa tekijästä epämiellyttäviä asioita vankeusrangaistuksensa aikana. Oikeuden mukaan asia saattoi vaikuttaa molempien toimintaan tilanteessa.
Oikeuden mukaan tuomitulla oli ase ladattuna ja käden ulottuvilla tilanteessa, sillä tilanne kesti niin vähän aikaa. Oikeus ei pitänyt uskottavana tuomitun kertomusta siitä, että hän olisi ottanut aseen auton hansikaslokerosta uhkauksen jälkeen.
Oikeus katsoi, ettei mahdollinen 15-20 metrin päästä sanottu suusanallinen uhkaus tehnyt tilanteesta hätävarjelutilannetta. Lisäksi useiden laukausten ampuminen ei oikeuden mukaan tukenut selitystä hätävarjelusta.
Oulun käräjäoikeus katsoi miehen syyllistyneen ampumisessa tapon yritykseen sekä ampuma-aserikokseen ja tuomitsi tämän neljäksi vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Hänet määrättiin myös maksamaan uhrille yhteensä noin 9000 euron korvaukset.
Syyttäjä vaati miehelle rangaistusta myös vaaran aiheuttamisesta, mutta syyte hylättiin.
Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.