Vuoden ja seitsemän kuukauden ikäistä Onni-poikaa imetetään vielä muun ruoan ohella. Isosisko Helmikin sai rintaa lähes kolmivuotiaaksi. Lasten äiti Riikka Turpeinen kokee rintaruokinnan myönteisenä asiana myös lasten ollessa hiukan vanhempia.
"Rinta lohduttaa, kun maailma ahdistaa tai kun lapsi saa kolhun päähänsä. Tällaisellekin pojanviikarillekin on hyväksi pysähtyä äidin syliin päivittäin", Turpeinen selvittää nostaessaan poikaansa rinnalleen.
Hän lisää, että muuten lasta ei ehkä tulisi nostettuakaan niin usein syliin.
Turpeiselle oli itsestään selvää se, ettei hän lopeta imetystä, kun lapsi on alle vuoden ikäinen. Imetystä jatketaan niin kauan kun se tuntuu äidistä ja lapsesta hyvältä. Jo esikoista odottaessaan tuleva äiti ajatteli, että hän imettää niin kauan kuin maitoa riittää. Väkisin lasta ei tissistä vieroiteta.
"Rintaruokinta on luonnollisin tapa ravita ja hoivata lasta. Maito on isommallekin lapselle ehtaa tavaraa, lapsi saa siitä ravintoa muun ruoan lisäksi", Turpeinen perustelee päätöstään imettää lasta vielä isompanakin.
Juuri julkaistu brittiläinen tutkimus on kaikkia imettäviä äitejä kannustava. Bristolin yliopiston tutkimuksessa väitetään, että rintaruokintaa saaneilla pikkuvauvoilla on elinaikanaan suurempi mahdollisuus yhteiskunnalliseen nousuun kuin pulloruokaa nauttineilla.
Tutkimus seurasi kuudenkymmenen vuoden ajan juuri ennen toista maailmansotaa syntyneiden 1 400 vauvan elämää. Erojen rintaruokinnassa ei havaittu liittyvän kotitalouksien tuloihin tai sosiaaliseen asemaan.
"Tutkimuksessa verrattiin täysin rintaruokittuja ja pelkästään pulloruokittuja lapsia. Mitä kauemmin lasta rintaruokittiin sitä paremmat olivat tulokset", tutkimuksen tekijä Richard Martin sanoo.
Näin kapea ajattelu arveluttaa sosiaalipolitiikan professori Ritva Nätkiniä.
"Se on hienoa, että tutkimuksessa oli noin pitkä seuranta-aika, mutta yhden muuttujan varaan tutkimusta ei saisi jättää." Nätkinin mukaan lapsen kehitykseen vaikuttaa vahvasti myös taustayhteisö, isä, äiti ja muu suku sekä tietysti hoiva ja lapsesta huolehtiminen.
Hänen mukaansa myös vuorovaikutus lapsen kanssa on erittäin tärkeätä. "Lapsen sylissä pitäminen, läheisyyden antaminen ja silmiin katsominen vaikuttaa lapsen kehitykseen, ja näin voi tehdä myös tuttipullosta syöttävä äiti."
Nätkin pitää hyvänä asiana sitä, että äidin antamaa rintaa on alettu taas arvostaa vuosikymmenten saatossa. "60-luvulla imetys lähestyi lähes nollarajaa, onneksi sieltä noustiin."
Hän haluaa muistuttaa siitä, että imetyksessä on paljon hyviä puolia, mutta imetys ei suinkaan ole alussa helppoa. "Onneksi siihen voi saada ohjausta ja opetusta."