Ilmaston lämpeneminen on vain yksi syy siihen, että Pohjoisen jäämeren merijää kutistui viime kesänä 40 prosenttia 1980- ja 1990-luvuilla mitatusta laajuudesta.
"Ilmaston lämpeneminen oli jo vähentänyt jään paksuutta ja peittävyyttä, kun kesän poikkeukselliset tuuliolosuhteet työnsivät jäätä pois Arktikselta ja Tyyneltä valtamereltä virtasi alueelle paljon lämmintä vettä", kertoo Merentutkimuslaitoksen erikoistutkija Jari Haapala.
Sen lisäksi jääkentällä oli paljon vesilammikoita ja avovettä, jotka imivät auringon lämpöä ja edistivät jään sulamista.
Merentutkimuslaitos on mukana eurooppalaisessa Damocles-hankkeessa, joka on laaja jään, ilmakehän ja meren seuranta- ja ennakointijärjestelmä. Se arvioi ilmastonmuutosta arktisella alueella ja sen vaikutuksia arktisen meren jääpeitteeseen sekä ilmakehään ja mereen.
Samalla se koordinoi eurooppalaista Pohjoisen jäämeren tutkimusta Kansainvälisen Polaarivuoden (IPY 2007-2008) aikana.
Hankkeessa ovat Suomesta mukana Merentutkimuslaitos, Ilmatieteen laitos, Valtion teknillinen tutkimuskeskus ja Arktinen keskus. EU rahoittaa projektia 17 miljoonalla eurolla, minkä lisäksi valtiot käyttävät omiin projekteihinsa saman verran - jotkut enemmänkin.
Perushavaintojen tekemiseksi on kehitetty paljon uusia mittareita, joilla on selvitetty merijään lämpötilaa, suolaisuutta, paksuutta, peittävyyttä ja liikettä. Parhaillaan havaintoja analysoidaan ja kehitetään uusia malleja tulevaisuuden ennustamiseksi. Työssä on eri vaiheissa mukana 50-70 tutkijaa.
"Marraskuussa tehdään yhteenvedot ja uudet arviot Jäämeren tilasta tulevaisuudessa", Haapala lupaa.
Haapala oli viime keväänä viikon ajan ranskalaisen tutkimusalus Taran matkalla Pohjoisella jäämerellä. Tara ajelehti Damocles-tutkimuksen jääasemana merijäiden mukana puolitoista vuotta, yhteensä 507 vuorokautta, Pohjoisen jäämeren halki. "Ensimmäiset mittaustulokset on jo saatu. Paras niistä oli profiili, joka kertoi muun muassa lämpötilan muuttumisen meren pohjasta ilmakehään eli 2 000 metrin syvyydestä jään pintaan, jään läpi ja ylös ilmakehään. Se kertoo energian vuorovaikutuksesta meren ja ilmakehän välillä."
Meren käyttäytymistä ei osata ennustaa samalla tarkkuudella kuin tapahtumia ilmakehässä, sillä havaintoja on vasta vähän. Viime kesänä luonto tuli omalla tavallaan tutkijoiden avuksi, kun muutokset olivat suuria juuri silloin, kun mittauksiakin tehtiin eniten.
"Ilmakehän, meren ja merijään kokonaisuudesta ei ole ennen saatu yhtä hyviä aikasarjoja kuin Taran mittauksilla, jotka tehtiin yhdellä jäälautalla ja pitkinä aikasarjoina", Haapala kertoo.
Pohjoista jäämerta tutkitaan tällä hetkellä hyvin paljon. Haapala osallistui helmikuussa Kiinassa järjestettyyn laajaan kansainväliseen kokoukseen, jossa käsiteltiin muun muassa Tyynen valtameren vaikutusta Jäämeren jään sulamiseen. "Kiina panostaa Arktiksen tutkimiseen enemmän kuin Pohjoismaat yhteensä", Haapala huomauttaa.
Ensi kesänä Kiina tekee jo kolmannen Arktisen tutkimusmatkan, joka ulottuu Tyyneltä valtamereltä Alaskan kautta Pohjoisnavalle. Matkaan osallistuu kolme Merentutkimuslaitoksen tutkijaa.
Haapala ja kaksi Merentutkimuslaitoksen biologia ovat toukokuussa mukana norjalaisen Norsk Polarinstitutin tutkimusmatkalla Framin salmessa, Grönlannin ja Huippuvuorten välissä. Merijään fysikaalisten ja biologisten ominaisuuksien lisäksi matkalla tutkitaan merijään liikettä tutkakuvan avulla.