antti.ervasti@kaleva.fi
Oulun seudun kehitys saattoi nytkähtää eteenpäin roiman askeleen nyt elokuussa, kun kuuden kunnan monikuntaliitosselvitys aloitettiin. Vuan savolaisittain sanottuna suattoi toisaalta hyvinnii olla nytkähtämättähhii, koska lopputulos on vielä pitkään hämärän peitossa.
Puolen vuoden päästä nähdään, mitä selvitys tuo lopulta tullessaan: onko todella kannattavaa muodostaa Oulusta, Haukiputaasta, Kiimingistä, Yli-Iistä, Oulunsalosta ja Muhoksesta yksi kunta. Vapun alla jo ratkaistaan, rykäistäänkö juna tosissaan liikkeelle.
Jos selvitysmies kallistuu monikuntaliitoksen kannalle ja vielä liitokseen peräti joskus päädytään, Oulun seutu on sittenkin vasta puolikas pizza. Suur-Ouluksi sitä ei pidä nimittää. Kempele, Tyrnävä, Liminka ja Lumijoki ja Hailuoto katsoivat, että edes selvitykseen ei ole tarvetta lähteä mukaan.
Kiimingissä ja Haukiputaalla monet vastustivat minkäänlaisiin selvityksiin mukaan lähtöä, vaikka sellaiset eivät merkitse varmaa liitosta. Olivatko nämä vastaan haraajat liian varmoja siitä, että selvityksestä ei voi tulla muuta lopputulosta kuin liitos, ja oma palli olisi vaakalaudalla? Näissä asioissa pitäisi ajatella vain kuntalaisten parasta.
Puolikkaasta Oulun seudusta tulisi yhtenä kuntana parinsadan tuhannen asukkaan suurkaupunki, joka edustaisi vain puolikasta työssäkäyntialuetta. Vahvempi kokonaisuus se olisi kuin nykyinen hajautettu malli, jossa itse kukin kampittaa jaloillaan joka suuntaan minne vain ennättää.
Voi käydä niin, että itsenäisinä kuntina jatkava viisikko löytää yhteistyön uuden Oulun kanssa, ja seudun yhteinen kehittäminen jatkuu tauon jälkeen. Tämänhetkistä tilannetta kun katsoo, toisenlainen kehitys näyttää todennäköisemmältä. Kunhan nämä selvityksestä jättäytyneet kunnat eivät syrjäyttäneet itseään kaikesta. Ajat eivät lupaa hyvää kuntataloudelle, vaikka nyt vielä vaikuttaisikin hyvältä ratkaisulta jatkaa itsenäisenä.
Ei kuntien liittyminen itseisarvo ole, eikä kaupungin väkiluvun kasvattaminen vaikka 300 000:een tee autuaaksi. Voisihan sitä Oulun rajaa piirtää Pudasjärven ja Simon yli Kainuun rajoja viistäen, niin saataisiin väkeä joitakin tuhansia lisää ja vielä valtavasti citykorpimaita.
Maalaisjärki sanoo, että rajattomassa Oulun seudun kaupungissa tarpeettomat, kuluja vievät rakenteet ovat poissa. Kuntia tuskin jäävät kaipaamaan nekään, jotka liitoksia tässä vaiheessa vielä vastustavat. Ylikiiminki on edelleen olemassa, samoin Kuivaniemi. Zetor-miehet paikallistetaan vankasti Temmekselle eikä Tyrnävälle, vaikka Temmes-niminen kunta katosi lähes kymmenen vuotta sitten.
Kuntaliitoksissa täytyy pitää huoli, että kansalaisten palvelut vähintään säilyvät mutta mieluiten paranevat. Ylikiimingistä ei ole ainakaan vielä kuulunut vielä isoja moitteita siitä, että Ouluksi muuttuminen olisi siellä pahasti kauentanut lähipalveluja.
Selvitysmies Arto Koski on nyt kovan työn äärellä, niin kuin on ollut ennenkin muun muassa Rauman seudulla ja Salossa. Hän varoittaa, että oululaiset eivät tekisi hänestä sateentekijää: selvitys ei tule automaattisesti päätymään liitosta suosittavaksi. Lopputulos saattaa olla aikanaan mikä tahansa.
Vaikuttaa siltä, että selvityksen tekijä on tarkka, perusteellinen ja puolueeton. Homma on luotettavissa käsissä, ja lopputuloksesta kannattaa ottaa vaarin kun sen aika tulee. Myös siellä katvealueelle jäävissä kunnissa.