Taantuma on tuskin tuntunut tienvarsiravintoloiden kassassa. Päinvastoin, notkahdus on lisännyt kotimaan matkailua, arvioivat Koillisportti Oy:n yrittäjät Juha ja Sakari Pekkanen. Tienvarren tarjonta on myös monipuolistunut vasta viime vuosina.
Shellillä on puolensataa liikennemyymälöiden ravintolaa, mutta vain neljä niistä on yksityisissä käsissä. Pudasjärvellä huoltamoa sekä Helmi-Simpukkaa hoidetaan kolmen veljeksen ja vaimojen voimin.
Palvelu on kaikki kaikessa, siksi etenkin henkilökunnan pysymiseen panostetaan. ”Jos se ei kelpaa sinulle itselle, ei se kelpaa asiakkaallekaan”, Sakari Pekkanen selittää strategiaa.
Lyhyen tien varrella
Koillisportilla pysähtyy vuosittain puolisen miljoonaa asiakasta. ”Maaliskuu on paras ja heinäkuu.” Tuolloin paikalla poikkeaa melkein tuplamäärä verrattuna marraskuuhun, silloinkin autoista astuu 30 000 asiakasta.
Asiakas kaartaa tieltä pihaan ennen kaikkea vessan takia. ”Vessahan se tärkein paikka meillä on. Vessan mukaan mitataan paikan taso.” Jos visiittikortti kelpaa, seuraa päätös, pysähdytäänkö vartiksi vai puoleksi tunniksi, juodaanko kahvit tai syödäänkö.
”Me olemme lyhyen tien varressa”, Sakari Pekkanen kuvaa. Joten pikkulämmin ja karamelliostot korostuvat. Ruokamyynnin osuus ei nouse yhtä suureksi kuin isoilla valtateillä: ”Ruokamyynnin osuus voi olla 75-80 prosenttia. Meillä se on 25 prosentin luokkaa.”
Viime vuodet on kasvettu etenkin hampurilaisten voimin, pikaravintolan myynti on noussut kolmanneksella vuodessa: ”Tänä vuonna kasvu tasaantuu.”
Pitkä ruokalista
Kaikki alkoi 60-luvulla äidin pitämästä Valtatien baarista. Linnea Järvenpää-Istermaa omistaa yhä kiinteistöt. Mutta pojat ovat yksi toisensa jälkeen siirtyneet hoitamaan liiketointa vuodesta 1986 lähtien. Samoihin aikoihin muututtiin Helmi-Simpukaksi.
Sijaintia ei voi muuttaa. Siitä seuraa myös tietty huoli. Pienemmänkin ravintolan on ketjussa tarjottava pitkä, ketjun kriteerit täyttävä ruokalista. ”Kyllähän me joudumme turhan raskasta organisaatiota pitämään yllä”, Sakari Pekkanen myöntää.
”Toisaalta haluamme olla lippulaivassa.” Siksi listalla näkyvät sitkeästi esimerkiksi ketjukonseptin vaalimat wok-ruuat. Vaikka ne eivät pohjoisen ihmisille kelpaakaan.
Ruoka ohi bensiinin
Kokonaismyynti kipuaa nykyään karkeasti 20 miljoonaan markkaan eli noin 3,3 miljoonaan euroon. Mutta vaikka valtaosa volyymistä, noin 60 prosenttia, pyörii huoltamon kassan kautta, niin ruokapuolen rooli on jo merkittävämpi: ”Syötävä tavara tuo sen tuloksen”, kertoo Sakari Pekkanen, joka katsoo yrityksessä talouden perään.
”Autot eivät syö enää, eivät tarvitse huoltoa”, Juha Pekkanen toteaa.
Asiakastyyppi vaihtuu ajankohdan mukaan. Maanantaista torstaihin hän käväisee tarveruokailemassa. ”Viikonloppuisin se on ihan erilaista, syödään pihviä ja ranskalaisia.”
Keväällä poikkeavat varakkaimmat asiakkaat, perheen ansaitsijat ovat usein yksin liikkellä: ”Lasketteluturisti tuo sen markan”, Sakari Pekkanen kertoo. Kesällä liikutaan perheittäin.
Mutta myös säätiedotuksia ja tapahtumia, kuten veteraanipäiviä, kannattaa seurata. Parhaina päivinä palvellaan puolensataa bussillista. Silti ”ei oota” on jouduttu myymään vain kerran. ”Silloin oli heinäkuun sunnuntai, 30 astetta ja kukaan ei ostanut mitään muuta kuin jäätelöä.”
Joskus joudutaan keksimään konstejakin. ”Jos joku sotilashyökkäys tulee, kerralla kahdeksan linja-autoa.”
Liikenneravintolat kilpailevat keskenään noin 100 kilometrin säteellä. Nyt veljeksiä jännittääkin Osuuskaupan Liminkaan suunnittelema ABC-Ravintola. Siistit, uudet paikat vievät aina pisteet, veljekset tietävät.
Pudasjärvelläkin uusimispaineet iskevät viiden vuoden välein. Jatkossa miljöötä pitää uudistaa: ”Mietintämyssy on päällä.”