Talkootyö ei ole jäänyt kokonaan unholaan ainakaan lumijokisilta.
Vajaassa neljässä viikossa Lumijoen hautausmaan kiviaitaa on noussut noin 450 metriä, ja loppu noin 70 metriä on tarkoitus saada valmiiksi ensi viikon puolenvälin paikkeilla.
"Jos asia koetaan yhteiseksi, niin kyllä siihen lähdetään mukaan. En kyllä uskonut, että tämä näin joutuin sujuu", kiviaitaidean isä, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Seppo Pietilä myhäilee työmaan äärellä.
Kun kiviaidan mitta täydessä komeudessaan on tarkalleen 524 metriä, uppoaa siihen kivi poikineen.
Paksuutta aidalle tulee alalaidassa noin metri ja korkeutta saman verran, joten kiviä tarvitaan karkeasti arvioiden 500 kuutiota.
Ja kun yksi kuutio kiveä painaa noin 1 600 kiloa, niin koko urakan aikana pitää aidaksi muokata 800 tonnia kiveä.
Tällaiseen urakkaan tarvitaan työvoimaa, ja sitä on myös löytynyt. Seppo Pietilä arvioi, että kaikkiaan aidanrakennukseen on osallistunut parisensataa lumijokista, mikä on 2 000 asukkaan kunnassa todella paljon. Osa on pinonnut kiveä toisensa päälle, osa on osallistunut ruokahuoltoon.
Yksi aktiivisista talkoolaisista on Jorma Koivula, joka on ollut mukana jo useamman viikon. Hänellekään ei aikaisempaa kokemusta kiviaidoista ole, mutta vanha viisaus pätee: tekemällä oppii.
"Tämä on oppimista koko ajan, kun kivet eivät ole kaikki samanlaisia. Mutta kun ideasta saa kiinni, niin kyllä se siitä luonnistuu", Koivula toteaa.
Kun työvoima on lumijokista, niin on vain loogista, että rakennusmateriaaliakaan ei ole sen kauempaa haettu. Isot ja pienet kivet on kerätty paikkakunnan peltojen pientareilta ja teiden poskista.
Poikkeuksen tekee romahtanut kivinavetta, jonka seinät saivat uuden kodin hautausmaan reunalla.
Perinteisiä kiviaitoja ei Lumijoella ole rakennettu aikoihin, joten osaamista ja neuvoja jouduttiin hakemaan muualta. Avuksi saapuivat vihantilaiset, jotka ahersivat samanlaisen aidan parissa vuonna 2001.
Lumijoen hautausmaata kiertävässä aidassa ei käytetä mitään sidosaineita, vaan kivet tukevat ainoastaan itse itseään. Jotta aita pysyisi kasassa, ladotaan kivet kahden puolen, jolloin ne yläosan hieman kaventuessa nojaavat toisiaan vasten.
Kaikkein hankalin työvaihe on suurempien kivien pinoaminen, sillä aita ei saa heilua mistään kohdasta.
"Se on melkoista pyörittelyä, kun nostetaan kiveä toisen selkään, että löytyy se jämerä kantti. Mutta on sanottu, että viidesti kun pyöräyttää, niin kyllä se löytyy", Pietilä toteaa.