Mansikansyönti kesätorilla keskeytyy, kun asiakas soittaa lomalaisen kännykkään ja haluaa keskustella projektistaan. Työkaveri kysyy apua pulmatilanteeseen kesken koti-iltaa ja porkkanapenkin kitkentää.
Tänäkin kesänä moni palkansaaja ahertaa työhön liittyvien asioiden parissa vapaa-ajallaan. Noin joka viides yksityisaloilla työskentelevä palkansaaja hoitaa työasioita useita kertoja viikossa omalla ajallaan, käy ilmi Työpaikkojen uudet toimintatavat -tutkimusprojektin tuloksista.
Yhteydenpitoon kannustavat sekä halu tehdä työ hyvin että työn luonne. Lisätuloja tavoitettavissa oleminen ei yleensä tuo.
Mitä enemmän työt ovat pomonhommia, sitä yleisemmin ja useammin työasiat tulevat esille vapaa-ajalla. Ylemmistä toimihenkilöistä neljä kymmenestä ja johtajista käytännössä kaikki hoitavat työasioita omalla ajallaan lähes päivittäin. Alemmista toimihenkilöistä vajaalle kahdelle kolmasosalle ja työntekijöistä kolmasosalle kertyy tätä yhteydenpitoa ainakin jossakin määrin.
Tutkimuksessa käytettiin aineistona Tilastokeskuksen viime syksynä tekemää kyselyä, joka lähetettiin noin 3 100:lle yksityisen sektorin palkansaajalle. Heistä puolet vastasi. Tutkija Juha Antila esittelee kyselyn tuloksia äskettäin ilmestyneessä Työpoliittisessa aikakauskirjassa.
Vastaajilta kysyttiin, ovatko he olleet omalla ajallaan työasioissa yhteydessä työpaikkaansa tai asiakkaisiinsa edeltävien kahden kuukauden aikana. Kun mukaan lasketaan myös vaihtoehdon "harvemmin" valinneet, yhteensä yli puolet palkansaajista oli tuona aikana hoitanut työasioita vapaa-ajallaan.
Velvollisuudentunteesta
Liki yhdeksän kymmenestä nosti halun tehdä työt hyvin tärkeimmäksi syyksi tavoitettavissa olemiselle. Raha tai työsuhteen epävarmuus eivät niinkään kannustaneet, mutta velvollisuudentunne kyllä.
- Tutkimusaineiston avovastausten perusteella varsin yleisesti koetaan, että on tärkeää saada työasiat sujumaan, vaikkei siitä itse sen kummemmin hyötyisikään tai nauttisikaan, Antila kirjoittaa.
Tavoitettavuus toi eri henkilöstöryhmille eri tavoin etuja. Erityisesti ylemmät toimihenkilöt painottavat työn luonnetta yhteydenpidon syynä, mutta he kykenivät myös tavoitettavuuden kautta järjestelemään omia henkilökohtaisia asioitaan.
- Työ vaatii paljon, mutta se sallii myös omien asioiden hoitamisen, eli nähtävissä on jonkinasteista työn ja oman elämän välistä vastavuoroisuutta, tutkija vertaa.
Muissa ryhmissä tavoitettavissa oleminen ei tuonut tämmöistä hyötyä.
Miehet ja nuoret
Yhteydenpito työasioissa oli miehillä ja nuorilla yleisempää kuin naisilla ja varttuneemmilla. Ikäryhmien käyttäytymiseroissa voi Antilan mukaan olla kyse tietotekniikan käytön yleisyydestä ja laitteiden käytön osaamisesta, mutta myös työkulttuurin muuttumisesta. Nuorilla työn ja oman ajan välinen suhde on häilyvämpi kuin vanhemmilla.
- Vanhempi ikäpolvi on tottunut vetämään rajaa työn ja oman ajan välille ennen kuin nykyaikainen tietotekniikka edes ilmaantui työpaikoille.
Yleisintä yhteydenpito vapaa-ajalla oli liike-elämän palveluissa ja vähäisintä teollisuudessa.
Yhteydenpitoa kertyi erityisesti ns. proaktiivisilla työpaikoilla eli toimipaikoilla, joissa kuunnellaan herkällä korvalla toimintaympäristön muutoksia. Näissä työntekijöillä on yleensä tavanomaista suuremmat vaikutusmahdollisuudet työhönsä mutta myös isompi vastuu.
Lisäksi mitä paremmat mahdollisuudet ja toisaalta mitä kovemmat paineet työntekijöillä oli tuoda esiin uusia ajatuksia työskentelytavoista, tuotteista tai palveluista, sitä enemmän yhteydenpitoa kertyi omalla ajalla.